Lumbardasta Dubrovnikiin

Oman veneemme kääntöpisteenä oli Korculan saaren kärjessä oleva Lumbardan kylä. Osa venekunnasta kävi Korculan saaren "pääkaupungissa" Korculassa saakka, joka on vähän kauempana ja vähän isompi paikka. Mutta meidän veneessä nautittiin merellä olosta hitaasti tuulen viemänä ja nautittiin enempi aikaa myös maissa. Päätän tämän matkan kertomuksen tähän, joten tiivistän matkan loppuosuutta hieman.

Lumbarda on siis pieni viehättävä, että myöskin erittäin rauhallinen kylä. Omasta mielestäni erittäin kaunis. Jos taas miettii mahdollisia paikkoja, jossa voisin omia eläkepäiviäni viettää, niin tämä voisi hyvinkin olla yksi vaihtoehto, tai ainakin pakopaikka talveksi, jos haluaa Suomen talvet viettää jossain etelän lämpimissä maissa.

Dubrovnik, josta lähdettiin liikkeelle, ja jonka vanhassa kaupungissa vietimme lomaviikkomme viimeisen illan, on ensimmäistä kertaa kaupungissa käyvälle todellinen yllätys. Siellä on yllättävän paljon katsottavaa. Ja varsinkin muurien kokonaan ympäröivä vanha kaupunki on todella upea ja ainutlaatuinen.

Minusta Dubrovnikin voisi aivan hyvin rinnastaa esim. Roomaan tai johonkin muuhun todella tunnettuun Välimeren maiden historiallisesti tärkeään kaupunkiin, mutta Dubrovnikista ei ole tällä tasolla puhuttu ikinä mitään. Itse asiassa ennen lomamatkaani sinne en ole varma olisinko koskaan itse edes kuullut edes kaupungin nimeäkään missään mainittavan. Kroatian Split on itselleni tunnetumpi, kun kavereita on käynyt siellä, mutta itse en ole sinne asti vielä ehtinyt.

Jotkut ovat reissun jälkeen kyselleet, että pitääkö olla vähintään miljonääri, jos käy purjehtimassa Välimerellä ja viettää viikon uudessa hienossa veneessä? Vastaus on helppo - ei tarvitse olla miljonääri.

Jos kuukausittain vaikkapa vain satasen pystyy laittamaan syrjään, niin siten pystyy purjehtimaan Välimerellä pienessä porukassa vaikka joka vuosi viikon verran. Matematiikka ja jakolasku toimii vielä lisäksi niin, että mitä isompi porukka veneessä on, sitä halvemmaksi tulee. Meitä oli tällä kertaa meidän veneessä 4 veneilijää, ja 8 sinne olisi mahtunut - siis kahdeksalle oli petipaikat olemassa. Halvemmaksi olisi siis tullut, jos olisi vielä löytynyt jokunen muukin matkaan lähtijä, mutta tällä kertaa omat kustannuksemme muodostuivat seuraavasti:

Veneen vuokra + edestakainen lento Hki-Dubrovnik Norwegianin lennolla = 965,00€.

Veneen varustaminen, taksimatkat, pyöräretket, ruokailut + tarjoilijoiden tippaukset, veneeseen ostetut eväät, veneen tankkaus (43 litraa dieseliä meni), pääsymaksu Dubronikin vanhan kaupungin muurille & kaikki muu mikä viikon aikana kului ja meni = neljältä yhteensä 1456,18 euroa, eli yhtä nokkaa kohden =  364,05€.

Näin ollen oma matkani tuli tällä kertaa kustantamaan 965,00 + 364,05 = 1329,05 euroa (all inclusive).

Jos oltaisiin asuttu viikko hotellissa, ja vuokrattu auto tai vuokrattu matkailuauto, niin kustannukset olisivat varmaankin olleet suunnilleen samaa luokkaa? Itse asiassa vuokraveneellä ajo verrattuna vuokratulla asuntoautolla ajoon ei paljon eroa toisistaan, paitsi että 12-metrisessä veneessä on paljon enempi tilaa, ja vene kulkee vesillä, auto tien päällä.

Ja yhteistä näille molemmille on se, että voi itse päättää omista reiteistään ja aikatauluistaan. Autossa/veneessä syödään itse kokattu aamiainen, plus jokin kevyt "keitto lounas", ja illalla söimme ravintolassa sitten vähän enemmän ja paremmin. Ruokailun kustannukset olivat näin toteutettuna itse asiassa aika edulliset, eihän einekset ja ruokajuomat paikan päällä paikallisista marketeista hankittuna kovin paljoa maksa.

Tietysti - jos harkitsee purjehdusreissua esim. Välimerelle, niin raha ei ole ainoa kynnyskysymys, tai matkan kustannus on varmaankin se helpoimmin ratkaistavissa oleva asia. Mutta enhän esim. minä yksin pystyisi tällaista reissua järjestämään. Ensinnäkään minulla ei ole mitään veneilytutkintoja suoritettuna (kansalaisopistossa toki näitä kursseja voisi ihan muutaman kympin kurssimaksuin suorittaa), mutta ilman näitä tutkintoja en saisi edes venettä vuokrattua mistään. Eihän autovuokraamokaan autoa anna, jos kuskilla ei ole ajokorttia.

Toisekseen veneen - ainakin purjeveneen - käsittely yksin on hieman hankalaa, ja ainakin rantautuessa on iso apu, jos on useampi henkilö köysissä kiinni. Joten joku sopiva porukka pitää löytää, jos meinaa reissuun lähteä. Ja sopiva myös siinä mielessä, että kun samassa veneessä aiotaan viikkoa asua, niin toki pitää tulla myös hyvin juttuun keskenään.

Vaadittavat tutkinnot ja jonkin verran veneilykokemusta jos ainakin yhdellä porukasta löytyy, sitten ei kait muuta kuin menoksi! Nykyään nämä kurssit ovat oman tietoni mukaan nimeltään "Navigointi 1" ja "Navigointi 2" -kurssit, jotka ovat uusia, jokaisen veneilijän veneily- ja navigointitaidon peruskursseja. Navigointi 1 ja 2 korvaavat aiemmat Saaristo-laivuri ja Rannikkolaivurikurssit.

Entä jos veneillessä sattuu vahinko?

Sekin mahdollisuus tietysti aina on, että merellä voi sattua periaatteessa mitä tahansa. Sitä varten vuokraveneessä on aina vakuutus, jossa on noin 500 euron omavastuu. Sillä siis pitäisi selvitä, kävi miten kävi - pahimmat skenaarit kai siinä, että tulisi törmäys toisen aluksen kanssa (varsinkin rannasta lähtiessä tai rantautuessa toisen veneen kylkeen pitää olla tarkkana), tai sitten vene saa pohjakosketuksen, jolloin karille ajon voimakkuudesta riippuu sitten se, miten pahasti vene vaurioituu.

Mutta meille nyt ei onneksi mitään sattunut, joten tässä vaiheessa on helppo hymyillä. Seuraavaksi matkaosuus Lumbardasta Dubrovnikiin kuvallisena kerrontana:

Lumbardan satamaa. Lumbarda oli ainut paikka, missä rantauduttiin vieras-
venesatamaan ja maksettiin satamamaksut (noin 50€). Muuten rantauduttiin
aina jonkun ravintolan rantaan, ja ruokailtiin samassa ravintolassa.

Lumbardan hiekkarantaa kaupungin keskustassa. Jos vettä sataa, sitä voi
tulla kerralla paljon. Edellisessä päivityksessäni kerroin noin puolen tunnin
rankkasateesta. Sen sattuessa tässä kohtaa lienee ollut aika kova virtaus.

Lumbardan keskustaa.

Pengerrettyjä teitä Lumbardassa. Etenkin kapeiden kujien risteyksissä
autoilijan pitää olla tarkkana. Ettei lähde maali auton kyljistä, jos ajaa
liian lähelle kiviseinää...

Lumbardan opaskartta (klikkaamalla suuremmaksi). Rantauduimme
kohdassa 20 ja kohdassa 10 illastimme ravintolassa nimeltä "More".

Ravintola Moren takaterassi. Mukava siksi, että meri oli valaistu, jolloin
pöydässä istuessaan saattoi katsoa, kun kalat uivat vieressä meressä.

Saavuttu takaisin Dubrovnikiin ja vene tankattu. Dieseliä meni viikon reissussa
43,23 litraa ja se maksoi 379,99 kunaa. Yhdellä eurolla saa noin 7,5 kunaa,
joten viikon polttoaineet maksoivat noin 50 euroa. Ainakin yksi päivä ajettiin
koko päivän moottorilla, kun oli niin tyyni keli, ettei purjeita nostettu.

Takaisin lähtösatamassa. Sukeltaja on tarkastanut veneen. Vene ja miehistö
saatiin ehjänä ja ilman naarmuja takaisin, joten tässä vaiheessa on helppo
hymyillä! Itse olen miehistön ryhmäkuvassa oikealla.

Dubrovnikin vanhaa kaupunkia. Näitä kapeita ja mäkisiä
kujia on loputtomasti.

Dubrovnikin vanhaa kaupunkia Stradun -pääkadulta katsottuna.

Näkymä vanhan kaupungin muureilta kaupunkiin. 

Näkymä vanhan kaupungin muureilta merelle. Kuvassa
myös terassiravintola monessa eri tasossa.

Auringon lasku kaupungin muurilta katsottuna.

Näkymiä vanhan kaupungin muurilta toiselle rantaravintolalle.

Marijina -katedraali vanhassa kaupungissa.

Sama katedraali.

Vanhaa kaupunkia lähellä satamaa.

Vanhan kaupungin muureja kaupungin keskustaan päin.

Ravintola vanhan kaupungin muurin sisäpuolella.

Oma illallispaikkamme vanhassa kaupungissa ja lomareissun viimeinen ilta.

Satamaravintola vanhassa kaupungissa.

Vanhan kaupungin satamaravintolan terassia satamaan päin.

Pienen merenneidon suihkulähde vanhassa kaupungissa.

Viimeiset juomat vanhan kaupungin satamaravintolassa - ja sitten kotiin!