maanantai 25. kesäkuuta 2018

Järvi-Suomen kierros juhannuksena



Näin itse kun olen Turun seudulta kotoisin, niin suuri osa Suomea tahtoo jäädä vieraaksi. Lapissa tulee toki käytyä ja Helsingissä, ja joskus Tampereellakin luokkaretkillä. Mutta muuten suurin osa Suomea jää helposti katsomatta, kun Turusta pääsee laivalla Tukholmaan, ja sieltä autolla ihan minne asti vaan. Ja nyt Vantaalla asuessa Tallinna ja lentokenttä ovat houkuttelevan lähellä.

Lapsena tietysti tuli vanhempien mukana Suomeakin kierrettyä. Mutta niistä reissuista ei paljon muuta muista kuin lyhyitä välähdyksiä. Niitäkään ei oikein osaa yhdistää mihinkään paikkaan, mistä ne muutamat vähän muistot ovat vielä jäljellä. 70-luvun valokuvatkin ovat laadultaan paljon sumuisempia kuin nykyiset valokuvat.

Lapsena ollessani silloin 40-50 vuotta sitten valokuvauksessa yleisin tapa ottaa kuvia näyttää olleen sama mitä kiinalaisilla ja japanilaisilla nykyään. Siis että iso määrä ihmisiä ottaa hymyä ja seisoo valokuvattavana, ja aina yksi vuorollaan on ottamassa toisista valokuvaa. Taustalla näkyy ehkä jotain, tai sitten ei näy. Ainakin meillä vanhoissa albumeissa varsinaisia maisemakuvia on aika vähän. Siksi on jälkeenpäin lähes mahdoton sanoa, että missä nuo valokuvat on otettu.

Nyt sitten päätettiin juhannuksena 2018 kiertää vähän Järvi-Suomea ja tultiin Etelä-Pohjanmaan kautta takaisin. Tässä meidän tämän juhannuksen reitti, joka kierrettiin vastapäivään:

Toteutuneen reitin pituus Googlen mukaan 1126 km, mutta todellisuudessa matkamittariin kertyi kilometrejä 
vähän päälle 1200 km. 

Turkulaisin silmin koko Suomen kuvittelee aina näyttävän siltä, että isojen kaupunkien välissä on paljon peltoja ja niiden peltojen välissä vähän metsää. Eikä järvelle tai merelle ole pitkää matkaa. Kun Etelä-Suomea tai etelä-Suomalaisen silmin oikeammin sanottuna Keski-Suomea kiertää laajemmin, sitä oikein yllättyy kuinka erilaiselta ja omaan silmään oudolta se näyttää. Jos nousee länsirannikkoa ylös, maisemat pysyvät koko ajan melkein samanlaisena. Pohjanmaalle tullessa peltojen koko ja maiseman tasaisuus ehkä hivenen lisääntyy, mutta ei se ero Varsinais-Suomeen verrattuna kovin iso ole.

Mutta kun kääntyy Vaasan korkeudella sisämaahan, niin Ähtärin jälkeen alkaa isot loppumattomat metsätaipaleet, ja tuntuu, ettei metsät lopu ikinä. Samalla kun maisema alkaa kumpuilla, metsissä myös isojen jopa puolikkaan auton kokoisten kivien määrä lisääntyy siinä määrin, että sitä ihmettelee miten siellä voi jollain metsätraktorilla välissä liikkua? Vai saako tukkipuita ikinä metsästä pois?

Onhan niitä isoja kiviä toki Varsinais-Suomen metsissäkin, mutta ei siinä määrin, että niitä juurikaan tarvitsisi väistellä tai että ne traktorilla kulkemista haittaisivat. Toinen ihmetyksen aihe itselläni on se, että kun kerran kummoisiakaan peltoja ei Savon metsissä näy, paitsi nykyisin niityllä olevat vanhat perunamaat (?) talojen takana, niin millä ihmiset ovat Savossa aikanaan eläneet? Kun poroja tai peltoja heillä ei ollut. Ehkä kalastus ja metsästys piti sitten hengissä siihen asti, kunnes viime vuosisadalla avuksi tulivat myös metsäteollisuus eli isot sellu- ja paperitehtaat.

Sitten kun Sisä-Suomessa autolla ajeltaessa metsän keskellä alkaa näkyä joka puolella vettä aivan niin kuin puolet metsästä olisi jäänyt upoksiin, niin siitä tietää, että nyt alkaa Saimaa lähestyä. Se on ainut järvi, jossa omasta mielestäni kunnollista ulappaa ei ole ollenkaan, mutta pieniä vesiväyliä pitkin metsiä riittää sitäkin enemmän, niin että veneestä voi melkein aina keskustella rannalla seisovan kanssa. Siksikös savolaisista on tullutkin niin seurallisia, jos jokainen vene pysähtyy jokaisen rannalla seisovan luo hetkeksi juttelemaan ja kuulumisia vaihtamaan? En tiedä.

Lähdimme liikkeelle juhannusaattona eli heti perjantaina aamulla ja ensin ajoimme kohti Lappeenrantaa Lemin Vuolteenkannakselle. Tarkoitus oli löytää Salpalinjaan kuuluva tykkiasema (niitä kai on ainakin 2 siellä päin), mutta ei me sitä mistään löydetty. Ilmeisesti Salpalinjan puolustusasemista ollaan vieläkin niin hiljaa, ettei edes Google niiden sijaintia tiedä, mutta joissakin toisissa blogeissa kyllä on ajo-ohjeita ja valokuvia, esim. täällä:

https://maurikin.blogspot.com/2015/04/salpalinja-juvolan-tykkipatteri-lemilla.html

Vaikka tykkipatterit jäi löytämättä, niin maisemat olivat upeita. Esimerkiksi tältä näytti Vuolteen kankaalla, jonne menevät tiet myös hipoivat vesistöjä upeasti:

Uimintiellä matkalla Vuolteenkannakselle.

Hiekkatietä Vuolteenkannaksen harjulla. Vettä on kahta puolta, ja 
molemmissa rannoissa on kesämökkejä. Siellä olikin juhannuksena ihmiset
mökeillään ja kaikki vastaan kävelijät moikkailivat innokkaasti, vaikka
en tuntenut ketään. Moikkailtiin toki takaisin! :-)

Linnoitustöistä kertova opastaulu.



Juoksuhautaa tällä hetkellä. Antaa riittävän suojan
yhä vieläkin, ja on hyvin maisemoitunut luontoon.
Aivan oivallinen paikka pienelle sissipartiolle.

Lemiltä ajelimme Lappeenrantaan, jossa nautittiin lounasta aivan keltaisella kirkon tornin juurella eli ABC-huoltoasemalla. Poikettiin myös katsomaan Salpalinjaan kuuluvalle Voisalmen konekivääripesäkkeelle, joka olikin helppo löytää ja on ihan katsomisen arvoinen paikka:

Konekivääripesä oli louhittu pienen kallion sisään.

Vasemmalla käynti ampuma-aukolle, ja oikealla miehistötilat. Molempiin 
menee tukevat ja kunnolla lukittavat teräsovet, aivan kuin sukellusveneissä.

Ampuma-aukko Lappeenrannasta tulevalle maantielle.

Miehistötilat noin 20 miehelle.

Konekivääripesä on melko huomaamaton, ja se näkyy vasta kun on jo
ajanut ihan sen eteen, eli tulietäisyydelle. Huonostihan siinä käy, jos
vihollinen tuohon paikkaan sattuisi.

Korsun valamisesta kertova teksti infotaululla.

Konekivääripesäkkeen sijainti ja Salpa-Linjan kulku Lappeenrannan
ympäristössä.
Lappeenrannasta ajoimme Punkaharjun kautta suoraan Savonlinnaan Olavinlinnalle, ja ehdittiin juuri sopivasti vielä viimeiselle opastetulle linnan kierrokselle, joka lähti klo 17:15. Lipun myynti loppui noin klo 17:00 paikkeilla. Olin kyllä Olavinlinnasta ohi ajellut useastikin, mutta sisällä siellä en ollut käynyt vielä kertaakaan. Ensikertalaiselle linna näytti todella upealta.

Olavinlinna on rakennettu saarelle aivan niin kuin Turun linnakin aikoinaan rakennettiin. Olavinlinna on edelleenkin saaressa, mutta Turun linnan ympäriltä meri ja jokisuu ovat jo häipyneet kauas pois. Nyt kun Olavinlinnakin tuli nähtyä, niin olen omasta mielestäni käynyt kaikissa Suomen linnoissa, paitsi en Raaseporin linnassa, enkä Viipurin linnassa. Eikä Viipurin linna enää tällä hetkellä Suomessa olekaan.

Ponttoonisilta Olavinlinnaan. Ponttoonisilta saadaan käännettyä pois edestä,
jos joku laiva ajaa linnan ohi.

Torniin lähtevät portaat.

Linnan pienoismalli. Takana "puolikas" torni, jossa säilytettiin ruutia, kunnes
se räjähti, eikä sitä tornia enää rakennettu uudelleen.

Sisäpihalla oleva keltainen rakennus on venäläisten
rakentama. Linna on ollut välillä venäläisten ja välillä
ruotsalaisten hallussa.

WC linnan tornissa. WC:ssä istujan jätökset tippuvat
muurin ulkopuolella olevalle kalliolle.

Näkymät kaupunkiin linnan tornista.

Linnassa riitti pieniä käytäviä.

Iso puu linnan sisäpihalla.
Olavinlinnassa vierailun jälkeen tehtiin vielä kokkoristeily höyrylaiva S/S Punkaharjulla. Osa meistä tulee helposti merisairaiksi, joten puuskittaisesti puhaltavan kovan tuulen takia vähän jännitti, että heiluuko laiva oikein kunnolla. Yllättävää kyllä se ei heilunut juuri ollenkaan, ja juhannusmatka haitarimusiikin tahdissa oli oikein mukava. Laivalla myös palvelu pelasi, ja henkilökunta oli aivan loistavaa!

Silloin emme vielä tienneet, että aivan lähistöllä Rantasalmella oli tapahtunut veneonnettomuus, jossa 13 hengen seurueesta yksi hukkui. Jos olisi ehditty nämä uutiset jo kuulla, ei oltaisi varmaan uskallettu lähteä järvelle ollenkaan, jolloin hieno reissu olisi jäänyt tekemättä ja upeat maisemat näkemättä. Höyrylaiva kulkee siis hiljaa (hiljaista vauhtia ja hiljaisella käyntiäänellä), eikä tosiaan keiku laineissa tai tuulessa juuri ollenkaan. Ei ainakaan läheskään niin paljon, mitä vastaavan kokoinen moottorivene heiluisi.







Ensimmäinen yö vietettiin Savonlinnan kupeessa Kerimäellä Ollilan maatilalla tai matkailutilalla olevassa mökissä. Meitä oli matkassa 3 aikuista (poika on armeijassa, eikä päässyt mukaan), joten mökkimajoitus tuli edullisemmaksi kuin hotellimajoitus. Juhannuksena mökin hinta oli 50,00€ per yö ja aamiaiset erikseen maksettaessa 10€ per henkilö, eli kolmelta henkilöltä kaikki yhteensä maksoi 80 euroa. Aamiainen oli muuten todella hyvä ja maukas - ihan voisi vaikka hotellin aamiaisiin verrata.

Ollilassa isäntäväki tuli heti vastaan kun autolla pihaan kurvattiin, ja olivat oikein mukavia ihmisiä muutenkin. Voisin yöpyä heillä vielä uudestaankin, jos kesäkaudella satun siitä ohi kulkemaan, sillä talvikaudella Ollilan lomatila ei ole avoinna. Itse varasin mökin www.booking.com -sivujen kautta, mutta yhteystiedot ja hinnat löytyvät kyllä täältäkin:

http://www.ollila.fi/

Suurin sesonki ja ruuhka heillä on Savonlinnan oopperajuhlien aikaan, jolloin jokainen mökki on kuulemma aivan täynnä, mutta muuten luulisin, että heillä yleensä löytyy tilaa kyllä, jos vaan riittävän ajoissa varauksen tekee.

Tässä muutama kuvat Ollilan lomatilalta:

Yleiskuva rannalta päärakennuksen suuntaan.

Polku savusaunalle, jossa rannassa myös kylpytynnyrit ja soutuveneet.

Meidän mökki. Täällä siis kerrossängyt neljälle ja tarvittaessa sähkölämmitin,
jos ei muuten tarkene. Kyllä mekin vähän lämmitintä laitettiin päälle, kun
juhannuksena oli melkoinen myrsky.

Ollilan tilan päärakennus pihan puolelta katsottuna. Ranta ja lomamökit
ovat päärakennuksen takana.
Ollilasta lähdimme hyvin levänneinä ja hyvin syöneinä muutaman kilometrin päässä Kerimäen keskustaan ja maailman suurinta puukirkkoa katsomaan. En ollutkaan koskaan aikaisemmin käynyt siellä sisällä:

Kirkkosali oli aivan valtava.

Pieni poika (tai ainakin nuori) puhui isossa kirkossa.
Ja puhui hyvin. Jäimme kuuntelemaan pitkäksi aikaa.

Kattokin oli korkealla.

Kirkko ulkoa päin.
Kerimäen jälkeen seuraava pysäkki eli "jätskipaussi" oli Savonrannassa. Maisemat olivat kohdallaan:



Savonrannassa olisi ollut myös Vuokalan mylly, mutta se ei ollut avoinna juhannuksena, joten se jäi sitten ainakin tällä reissulla näkemättä. Ehkä pitää tulla uudestaan joskus toisella kertaa ja sitten aionkin pysäyttää auton jo parisen kilometriä ennen Savonrantaa eli Pukkiluodon kohdalla. Siinä menee sillan alla pitkä harju, joka lopulta sukeltaa pinnan alle. Erittäin kaunista maisemaa. Mutta tällä kertaa pysähdys tässä kohtaa oli lyhyt, ja jatkettiin eteenpäin aina Heinäveden Kerman koskelle asti. Kaunista paikkaa sekin:



En tiedä tuleeko paikan nimi Kerma kosken kuohujen väristä vai mistä, mutta hiukan huvittavalta se kuulostaa, kun sen ekan kerran kuulee. Ja sitten kun pääsee paikan päälle, niin ollaan ilmeisesti Kermassa, eikä Kermalla? Joten Kermassa Kerman kioskilla voi nauttia kahvistaan kermalla? Olettaen tietysti ettei Kerman kioskilla ole kerma loppu. :-)

Tästä piti jatkaa Leppävirralle Orinoron rotkolle. Oli oikein otettu saappaatkin mukaan sitä varten. Mutta rankkasade yllätti, ja päätettiin jättää tämä kohde väliin ja ajettiinkin suoraan Varkauteen. Siellä piti kiivetä Varkauden vesitornin terassikahvilaan, mutta sekin oli avoinna kelivarauksella. Eli rankkasateen juuri lakattua kahvila olikin suljettu. Oli ollut suljettu varmaan koko päivän. Mutta jos positiivisesti ajattelee, ehkä parempi niin, jotta kahvilan työntekijätkin pääsivät sitten juhannuksen viettoon. Me jatkoimme Pieksamäelle ja katsomaan Linnakiveä, joka on yksi Suomen suurimmista siirtolohkareista. Kooltaan kivi on (Wikipedian mukaan) 13 × 11 × 15 metriä, ja olihan se iso!



Kivi sijaitsee Pieksamäen maalaiskunnassa ihan "keskellä metsää" (joskin siitä menee tie vierestä ohi), mutta kivellä on silti ihan oikea osoitekin, eli se löytyy, kun laittaa navigaattoriin "Mataramäentie 850". Kiven ympäristö on myös oikein hyvää hyttysmetsää, sillä noin 20 hyttystä hyökkää kimppuun heti, kun astuu tieltä metsään. Eikä ne jätä rauhaan koko aikana, minkä kivellä viettää, päin vastoin niiden määrä lisääntyy sitä mukaan, mitä kauemmin siellä jaksaa tai pystyy olemaan. Ehkä ensi kerralla mukaan sitten jotain hyttyskarkotetta.

Linnakiveltä jatkettiin Jyväskylään, joka olikin toisen päivän päätepiste. Meillä oli polkupyörätkin mukana, sillä Jyväskylän keskustan kävelykadut ovat hiljaisena juhannusviikonloppuna hyvä paikka tutustua kaupunkiin myös pyöräillen. Käytiin siinä pyöräilyn lomassa myös syömässä Kauppakadun päässä olevassa Amarillossa. Oma majapaikkamme oli kalustettu huoneisto Kauppakadun toisessa päässä, osoitteessa Kauppakatu 5. Kalustettu kaksio maksoi tänä juhannuksena 3 henkilöltä yhteensä 85 euroa.

Viimeisenä päivänä eli sunnuntaina ajoimme Ähtärin eläinpuistoon, jossa katsoimme pandat, ja jatkoimme Tuurin kyläkaupan kautta kotiin. Pandat ovat oikein hyvä lisä Ähtärin eläintarhalle, jossa muuten näkisi noin 25 Suomen luonnossa muutenkin joskus aina vastaantulevia kotimaisia metsän eläimiä, joista kuitenkin eläintarhan kierroksen aikana yleensä noin puolet on joku nukkumassa tai muuten näkymättömissä. Mutta pandat olivat aika vekkuleita ja varsinkin naaras eli Lumi on erittäin aktiivinen peuhaaja, joka jaksaa touhuta käytännössä koko ajan. Uusia juttuja Ähtärissä (ainakin viime käyntini jälkeen noin 10v sitten) olivat myös farmi ja temppurata.














Entä mitä matka kustansi? Matkassa siis 3 henkilöä ja 3 päivää ja nähtävyyksiä tuli kierrettyä ihan urakalla. Luonnon nähtävyyksiä yleensä pääsee katsomaan, kunhan vaan pysäyttää auton mutta muutoin yleensä eri tapahtumapaikkojen porteilla turisteilta osataan kaikissa maailman maissa kerätä lantit talteen.

Tämän matkan kustannukset olivat yhteensä 693,89 euroa. Suurin menoerä oli - yllättävää kyllä - ruokailut, joihin kului yhteensä 255,88 euroa, ja tästä summasta yhdellä ainoalla kertaa Jyväskylän Amarillossa kului yli 80 euroa. Toiseksi suurin menoerä olikin sitten pääsymaksut eri paikkoihin (S/S Punkaharju risteily 90 euroa, Olavinlinnaan perhelippu 22 euroa ja Ähtärin eläintarha 109 euroa). Kaikki muut paikat, missä kävimme, olivat ilmaisia. Polttoainesiin kului 82,01 euroa (diesel-auto, joka kulkee yhdellä tankillisella yli 700 km).

Tietysti diesel-käyttöisissä autoissa pitäisi jokaiselle kilometerille jyvittää myös dieselverot, mutta en nyt niitä laske matkan kustannuksiin sillä ne verot olisi ollut pakko maksaa muutenkin. Voidaan ajatella tähän lasketut matkan kustannukset myös niin, etttä olisimme voineet säästää tuon 693,89 euroa, jos olisimmekin viettäneet juhannusta ihan vaan kotona. Ja joskus toki niinkin, mutta nyt tämä juhannus oltiin reissussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti