Seuraavan Amerikan matkan tarkoituksena on lentää ensin New Yorkiin, ja jatkaa sieltä matkaa autolla Niagaran putouksille, ja siitä eteenpäin Kanadan puolelle Torontoon, jossa vietetään 2 yötä ja yksi päivä.
Matkaa New Yorkista Torontoon tulee yhteensä noin 500 mailia eli noin 800 km, ja Google Mapsin mukaan teoreettinen ajoaika on 8h 20 minuuttia - jos ei pysähtyisi missään.
Mutta tietysti matkalla kannattaa ja pitää pysähtyä, noin pitkälle matkalle mahtuu muutakin nähtävää, ei pelkästään Niagaran putoukset.
Kun lentokone saapuu New Yorkiin lauantaina illalla, sen jälkeen vuokrataan heti auto, ja majoitutaan JFK:n lentokentän läheisyydessä olevaan hotelliin. Sieltä jatketaan seuraavana päivänä eli sunnuntaina aamulla (toivottavasti liikenne olisi vähän rauhallisempaa?) hotellin aamupalan jälkeen kohti Niagaran putouksia, jolla matkalla ensimmäinen pysähdyspaikka on 4½ tunnin eli 275 mailin eli 440 km jälkeen Watkins Glen State park, jossa on mm. hienoja vesiputouksia. Vesiputouksia myötäilevä polku on nyt kuitenkin talvikaudella suljettu, ja puiston virallisilla kotisivuilla tämä todetaan heti ensimmäisenä asiana: "
Please note: The Watkins Glen State Park Gorge Trail now closed for the season."
https://parks.ny.gov/parks/142/
Mutta jos puiston portille nyt ohi ajaessamme kuitenkin poiketaan, niin sitten selviää pääseekö puistoon lainkaan tutustumaan, jos tämä "pääpolku" on nyt tältä kaudelta suljettu. Mikäli puistoon pääsee, näkymät ovat hienoja niin kuin esim. tässä kuvassa:
 |
| Watkins Glen State parkissa on 19 vesiputousta. Polku seuraa puron vartta. |
Tämä yllä oleva kuva ja 40 muuta upeaa kuvaa Watkins Glen State Parkista löytyvät tästä linkistä:
Watkins Glen -pysähdyksen jälkeen matka jatkuu suoraan ja enempiä pysähtelemättä Niagaran putouksille, jonne on tarkoitus ehtiä vielä ennen iltahämärää. Silloin putoukset ehtii näkemään päivän valossa myöskin. Toki putoukset ovat hienoja iltavalaistunakin, ja sekin kannattaa jäädä katsomaan. Joten putouksilla vierähtää varmasti tunti jos toinenkin, ja siinä on samalla mahdollisuus vaikkapa ruokailla, jolloin päivä ehtii vaihtua iltaan osittain myös ruokailun aikana. Mikäli ruokapöydissä tilaa on (pöytävarauksia etukäteen ei ole ajateltu tehdä), ja mikäli kukkaro kestää :-) - niin ruokailla voi myös Skylon towerissa. 158 metriä korkeasta tornista on upeat näkymät hevosenkenkäputoukselle, kas näin:
 |
| 158m korkea Skylon Tower Niagaran putousten reunalla. |
Todellisuus voi kuitenkin olla paikan päälle saapuessa aivan toinen mitä näkyy näissä aurinkoisen kelin mainoskuvissa pitkin ja poikin internettiä. Nimittäin sumuisella ilmalla putous ei näy juuri ollenkaan ja vesiputous itsekin on jonkin sortin sumun ja usvan lähde aurinkoisellakin ilmalla, ja pilvisellä ja sumuisella ilmalla näkyvyys voi olla käytännössä nolla. Jolloin esim. tässä jokin aika sitten live-kameran kuva internetissä näytti tältä:
 |
| Niagaran putous sumuisena päivänä, jolloin näkyvyys on lähes nolla. |
Mikäli kävisikin niin huono tuuri, että juuri sinä päivänä kun itse saavumme putouksille, sattuisikin olemaan oikein sumuinen keli, niin tältä varalta on olemassa varasuunnitelma niin, että silloin vaan todetaan nopeasti tilanne, että "nyt ei tänään näe mitään", ja jatketaan matkaa Torontoon, jonne on putouksilta puolentoista tunnin eli noin 140 km ajomatka.
Emme ole koskaan käyneet Torontossa, joten yhden päivän aikana on tarkoitus katsoa kaupungin tärkeimmät nähtävyydet, jotka ovat CN-tower, CN-tornin juurella oleva Ripley´s akvaario, Casa Loma -linna, Royal Ontario -museo ja mahdollisesti vielä Toronton eläintarha tai Ontario Sciense Center, joka kai vastaa aika pitkälle Vantaan Heureka -tyyppistä tiedekeskusta. Kaikkiin näihin viiteen paikkaan pääsee sisään Toronto -turistipassilla melko edullisesti, tai ainakin edullisemmin, mitä pääsyliput näiden kohteiden portilta ostettuna maksaisivat. Nämä Toronton Citypassit näihin nähtävyyksiin on siis ostettu jo, ja yhdeltä aikuiselta yhteishinnaksi tuon päivän nähtävyyskierrokselle tuli 5 kohteelta yhteensä 70,11 euroa.
 |
| Casa Loma Torontossa. |
Kun on pyöritty päivä Torontossa ja nukuttu toinenkin yö aivan näköalatornin juurella Ontario -järven rannalla sijaitsevassa majapaikassa, sen jälkeen on aika poistua Torontosta ja palata takaisin siihen, että miten putousten katselu onnistuikaan Niagaran putouksilla? Jos sattui sateinen tai sumuinen päivä tulomatkalle, sitten ajetaan parin päivän päästä samaa reittiä takaisin New Yorkiin, ja toivotaan josko nyt kelit suosisivat ja näkyvyys olisi parempi.
Mutta mikäli Niagaran putoukset on jo menomatkalla nähty, eikä sinne ole enää tarvetta uudelleen palata, sitten jatketaan matkaa Ontariosta eteenpäin, ja Ontario järvi kiertäen ajetaan Kingstonin kautta Lake Placidin kumpuileviin maisemiin, ja sitä kautta takaisin New Yorkiin, jossa on vuokra-auton palautus. Vuokra vuorokausia autolle tulee näin ollen 3 kpl. Autokin on jo vuokrattu, ja auton vuokrauksen hinnaksi tuli 328,76 euroa - hintaan sisältyy myös navigaattori ja lisäpyynnöstä kitkarenkaat, koska nastarenkaita ei ollut saatavilla.
 |
Lake Placidin keskustaa talvisissa maisemissa.
(kuva bongattu netistä)
|
Lake Placid on useimmille suomalaisille tuttu nimi myös vuoden 1980 talviolympialaisista. Näissä kisoissa Juha Mieto hävisi Ruotsin Thomas Wassbergille yhden sadasosa sekunnin 15 km hiidossa, ja itsekin juuri ja juuri tuon hetken vielä muistan, sillä olin sillä hetkellä 9-vuotias ja kisoja tuli seurattua.
Mikäli New Yorkiin palatessa aikaa jää, niin ylimääräinen aika voidaan käyttää tuntia ennen New Yorkia sijaitsevassa Woodbury Outletissä, jossa on mahdollisuus tehdä edullisia ostoksia.
Woodbury outletistä pidemmät tarinat löytyvät esim. tästä blogista:
https://checklistbyblond.casablogit.fi/2014/03/06/woodbury-outlet-shoppailijan-taivas/
Jos joku on jo aikaisemmin ajellut aikaisemmin New Yorkista Niagaran putousten kautta Torontoon ja takaisin, niin hyviä vinkkejä matkan varrelta saa ehdottaa, että mitä talvikaudella 2018-2019 kannattaisi käydä katsomassa?
New Yorkiin palatessamme jää vielä 4 päivää aikaa tutustua New Yorkin nähtävyyksiin. Ihan kaikissa paikoissa noin nopeasti ei ehdi käymään, ja ihan kaikissa paikoissa ei ole tarkoituskaan käydä, sillä suurin osa nähtävyyksistä tuli jo katsottua ensimmäisellä New Yorkin matkallamme vuonna 2011. Mutta silloin lapset olivat vielä melko pieniä (11 ja 13 vuotta), joten he eivät muista enää kaikkea, ja silloin lapsen silmin kaikki näyttää varmaankin aina muutekin isolta ja ihmeelliseltä. Mutta nyt tälle reissulle lähdettäessä on lapsillakin jo ikää 18 ja 20 vuotta.
