Lumbardasta Dubrovnikiin

Oman veneemme kääntöpisteenä oli Korculan saaren kärjessä oleva Lumbardan kylä. Osa venekunnasta kävi Korculan saaren "pääkaupungissa" Korculassa saakka, joka on vähän kauempana ja vähän isompi paikka. Mutta meidän veneessä nautittiin merellä olosta hitaasti tuulen viemänä ja nautittiin enempi aikaa myös maissa. Päätän tämän matkan kertomuksen tähän, joten tiivistän matkan loppuosuutta hieman.

Lumbarda on siis pieni viehättävä, että myöskin erittäin rauhallinen kylä. Omasta mielestäni erittäin kaunis. Jos taas miettii mahdollisia paikkoja, jossa voisin omia eläkepäiviäni viettää, niin tämä voisi hyvinkin olla yksi vaihtoehto, tai ainakin pakopaikka talveksi, jos haluaa Suomen talvet viettää jossain etelän lämpimissä maissa.

Dubrovnik, josta lähdettiin liikkeelle, ja jonka vanhassa kaupungissa vietimme lomaviikkomme viimeisen illan, on ensimmäistä kertaa kaupungissa käyvälle todellinen yllätys. Siellä on yllättävän paljon katsottavaa. Ja varsinkin muurien kokonaan ympäröivä vanha kaupunki on todella upea ja ainutlaatuinen.

Minusta Dubrovnikin voisi aivan hyvin rinnastaa esim. Roomaan tai johonkin muuhun todella tunnettuun Välimeren maiden historiallisesti tärkeään kaupunkiin, mutta Dubrovnikista ei ole tällä tasolla puhuttu ikinä mitään. Itse asiassa ennen lomamatkaani sinne en ole varma olisinko koskaan itse edes kuullut edes kaupungin nimeäkään missään mainittavan. Kroatian Split on itselleni tunnetumpi, kun kavereita on käynyt siellä, mutta itse en ole sinne asti vielä ehtinyt.

Jotkut ovat reissun jälkeen kyselleet, että pitääkö olla vähintään miljonääri, jos käy purjehtimassa Välimerellä ja viettää viikon uudessa hienossa veneessä? Vastaus on helppo - ei tarvitse olla miljonääri.

Jos kuukausittain vaikkapa vain satasen pystyy laittamaan syrjään, niin siten pystyy purjehtimaan Välimerellä pienessä porukassa vaikka joka vuosi viikon verran. Matematiikka ja jakolasku toimii vielä lisäksi niin, että mitä isompi porukka veneessä on, sitä halvemmaksi tulee. Meitä oli tällä kertaa meidän veneessä 4 veneilijää, ja 8 sinne olisi mahtunut - siis kahdeksalle oli petipaikat olemassa. Halvemmaksi olisi siis tullut, jos olisi vielä löytynyt jokunen muukin matkaan lähtijä, mutta tällä kertaa omat kustannuksemme muodostuivat seuraavasti:

Veneen vuokra + edestakainen lento Hki-Dubrovnik Norwegianin lennolla = 965,00€.

Veneen varustaminen, taksimatkat, pyöräretket, ruokailut + tarjoilijoiden tippaukset, veneeseen ostetut eväät, veneen tankkaus (43 litraa dieseliä meni), pääsymaksu Dubronikin vanhan kaupungin muurille & kaikki muu mikä viikon aikana kului ja meni = neljältä yhteensä 1456,18 euroa, eli yhtä nokkaa kohden =  364,05€.

Näin ollen oma matkani tuli tällä kertaa kustantamaan 965,00 + 364,05 = 1329,05 euroa (all inclusive).

Jos oltaisiin asuttu viikko hotellissa, ja vuokrattu auto tai vuokrattu matkailuauto, niin kustannukset olisivat varmaankin olleet suunnilleen samaa luokkaa? Itse asiassa vuokraveneellä ajo verrattuna vuokratulla asuntoautolla ajoon ei paljon eroa toisistaan, paitsi että 12-metrisessä veneessä on paljon enempi tilaa, ja vene kulkee vesillä, auto tien päällä.

Ja yhteistä näille molemmille on se, että voi itse päättää omista reiteistään ja aikatauluistaan. Autossa/veneessä syödään itse kokattu aamiainen, plus jokin kevyt "keitto lounas", ja illalla söimme ravintolassa sitten vähän enemmän ja paremmin. Ruokailun kustannukset olivat näin toteutettuna itse asiassa aika edulliset, eihän einekset ja ruokajuomat paikan päällä paikallisista marketeista hankittuna kovin paljoa maksa.

Tietysti - jos harkitsee purjehdusreissua esim. Välimerelle, niin raha ei ole ainoa kynnyskysymys, tai matkan kustannus on varmaankin se helpoimmin ratkaistavissa oleva asia. Mutta enhän esim. minä yksin pystyisi tällaista reissua järjestämään. Ensinnäkään minulla ei ole mitään veneilytutkintoja suoritettuna (kansalaisopistossa toki näitä kursseja voisi ihan muutaman kympin kurssimaksuin suorittaa), mutta ilman näitä tutkintoja en saisi edes venettä vuokrattua mistään. Eihän autovuokraamokaan autoa anna, jos kuskilla ei ole ajokorttia.

Toisekseen veneen - ainakin purjeveneen - käsittely yksin on hieman hankalaa, ja ainakin rantautuessa on iso apu, jos on useampi henkilö köysissä kiinni. Joten joku sopiva porukka pitää löytää, jos meinaa reissuun lähteä. Ja sopiva myös siinä mielessä, että kun samassa veneessä aiotaan viikkoa asua, niin toki pitää tulla myös hyvin juttuun keskenään.

Vaadittavat tutkinnot ja jonkin verran veneilykokemusta jos ainakin yhdellä porukasta löytyy, sitten ei kait muuta kuin menoksi! Nykyään nämä kurssit ovat oman tietoni mukaan nimeltään "Navigointi 1" ja "Navigointi 2" -kurssit, jotka ovat uusia, jokaisen veneilijän veneily- ja navigointitaidon peruskursseja. Navigointi 1 ja 2 korvaavat aiemmat Saaristo-laivuri ja Rannikkolaivurikurssit.

Entä jos veneillessä sattuu vahinko?

Sekin mahdollisuus tietysti aina on, että merellä voi sattua periaatteessa mitä tahansa. Sitä varten vuokraveneessä on aina vakuutus, jossa on noin 500 euron omavastuu. Sillä siis pitäisi selvitä, kävi miten kävi - pahimmat skenaarit kai siinä, että tulisi törmäys toisen aluksen kanssa (varsinkin rannasta lähtiessä tai rantautuessa toisen veneen kylkeen pitää olla tarkkana), tai sitten vene saa pohjakosketuksen, jolloin karille ajon voimakkuudesta riippuu sitten se, miten pahasti vene vaurioituu.

Mutta meille nyt ei onneksi mitään sattunut, joten tässä vaiheessa on helppo hymyillä. Seuraavaksi matkaosuus Lumbardasta Dubrovnikiin kuvallisena kerrontana:

Lumbardan satamaa. Lumbarda oli ainut paikka, missä rantauduttiin vieras-
venesatamaan ja maksettiin satamamaksut (noin 50€). Muuten rantauduttiin
aina jonkun ravintolan rantaan, ja ruokailtiin samassa ravintolassa.

Lumbardan hiekkarantaa kaupungin keskustassa. Jos vettä sataa, sitä voi
tulla kerralla paljon. Edellisessä päivityksessäni kerroin noin puolen tunnin
rankkasateesta. Sen sattuessa tässä kohtaa lienee ollut aika kova virtaus.

Lumbardan keskustaa.

Pengerrettyjä teitä Lumbardassa. Etenkin kapeiden kujien risteyksissä
autoilijan pitää olla tarkkana. Ettei lähde maali auton kyljistä, jos ajaa
liian lähelle kiviseinää...

Lumbardan opaskartta (klikkaamalla suuremmaksi). Rantauduimme
kohdassa 20 ja kohdassa 10 illastimme ravintolassa nimeltä "More".

Ravintola Moren takaterassi. Mukava siksi, että meri oli valaistu, jolloin
pöydässä istuessaan saattoi katsoa, kun kalat uivat vieressä meressä.

Saavuttu takaisin Dubrovnikiin ja vene tankattu. Dieseliä meni viikon reissussa
43,23 litraa ja se maksoi 379,99 kunaa. Yhdellä eurolla saa noin 7,5 kunaa,
joten viikon polttoaineet maksoivat noin 50 euroa. Ainakin yksi päivä ajettiin
koko päivän moottorilla, kun oli niin tyyni keli, ettei purjeita nostettu.

Takaisin lähtösatamassa. Sukeltaja on tarkastanut veneen. Vene ja miehistö
saatiin ehjänä ja ilman naarmuja takaisin, joten tässä vaiheessa on helppo
hymyillä! Itse olen miehistön ryhmäkuvassa oikealla.

Dubrovnikin vanhaa kaupunkia. Näitä kapeita ja mäkisiä
kujia on loputtomasti.

Dubrovnikin vanhaa kaupunkia Stradun -pääkadulta katsottuna.

Näkymä vanhan kaupungin muureilta kaupunkiin. 

Näkymä vanhan kaupungin muureilta merelle. Kuvassa
myös terassiravintola monessa eri tasossa.

Auringon lasku kaupungin muurilta katsottuna.

Näkymiä vanhan kaupungin muurilta toiselle rantaravintolalle.

Marijina -katedraali vanhassa kaupungissa.

Sama katedraali.

Vanhaa kaupunkia lähellä satamaa.

Vanhan kaupungin muureja kaupungin keskustaan päin.

Ravintola vanhan kaupungin muurin sisäpuolella.

Oma illallispaikkamme vanhassa kaupungissa ja lomareissun viimeinen ilta.

Satamaravintola vanhassa kaupungissa.

Vanhan kaupungin satamaravintolan terassia satamaan päin.

Pienen merenneidon suihkulähde vanhassa kaupungissa.

Viimeiset juomat vanhan kaupungin satamaravintolassa - ja sitten kotiin!

 

Hunajasaarelle...

Kroatia oli toisen maailmansodan jälkeen yksi Jugoslavian tasavalloista, ja se itsenäistyi vuonna 1991. Nykyisin Kroatiassa on noin neljä ja puoli miljoonaa asukasta. Sana "Jugo-slavia" on siis esim. venäjänkieltä osaavan korvaan "Etelä-slavia", ja kieli onkin jossain määrin läheistä sukua esim. venäjänkielelle, joka myös kuuluu slaavilaiseen kieliperheeseen. Jos on opiskellut edes lyhyen venäjän oppimäärän koulussa, niin Kroatiassa tutulta kuulostavia sanoja vilisee joka puolella. Sanoista saa myös nopeasti selvää, koska Kroatiassa ja Suomessa on samat kirjaimet (toisin on Venäjällä).

Venäjän kielessä sana "hunaja" lausutaan "mjod" ja kirjoitetaan "med" (een päälle tulee 2 pilkkua) - kas näin = "мёд". Sama sana kroatian kielessä on "mljet" ja tarkoittaa sielläkin hunajaa.

Mljet -niminen saari on Dubrovnikin edustalla oleva 37 km pitkä saari, joka on myös suosittu matkailukohde. Saari on 37 kilometriä pitkä ja se on noin 3 kilometriä leveä. Saarella asuu vakituisesti noin 800 asukasta, ja lomasesonkina kesäisin varmasti paljon enemmänkin, kun rantaravintoloissa yms. tarvitaan henkilökuntaa. Saarella sijaitsee Mljetin kansallispuisto. Saaressa on myös luola, jossa Odysseus tarun mukaan vietti seitsemän vuotta.

Mletin saari. Punaisen nastan kohdalla on Prozurska Lukan -niminen lahti. Dubronik näkyy kartalla oikealla alhaalla.

Omalla veneretkellämme rantauduimme Mljetin saarta tutkimaan kolmessa eri kohdassa. Ensimmäisen purjehduspäivän päätepiste oli Prozurska Luka, joka on kaunis luonnon lahti, ja josta lintuperspektiivikuvaa ja lisätietoa tässä linkissä:

http://www.mljettravel.com/prozurska-luka.html

Niin kuin yllä olevan linkin ilmakuvassakin näkyy, lahteen rantautuneet veneet ovat kiinni poijussa, sillä ranta on niin matala ja kivikkoinen, ettei ainakaan 8 tonnisella purjeveneellä rantautuminen ole mahdollista. Mutta ei se mitään, silloin yövytään poijulla ja aamulla voi aamupalan jälkeen pulahtaa aamu-uinnille omasta veneestä... Ei yhtään hullumpi aloitus aamulle!

Mutta palataanpa nyt kuvallisen kerronnan myötä nyt hiukan ajassa taaksepäin, eli tässä ekan päivän purjehdus kuvin kerrottuna:

Kun poistutaan ACI-marinan venesatamasta, joka on lahden pohjukassa,
niin ensin merelle päästäkseen pitää alittaa suuri Franjo Tudmanin mukaan
nimetty silta. Sillalla pituutta 518 metriä ja korkeutta 49 metriä. Suuret
laivat ja purjeveneet mahtuvat hyvin alta.

Sillan alituksen jälkeen oli aika nostaa purjeet.

Kroatian rantakalliot ovat kauniita - ainakin ensimmäistä kertaa paikalla
olevan silmille.

Mljetin saarella on paljon luolia, myös Odysseuksen luola. Tämä ei ole
kuitenkaan se, vaan joku muu luola.  Odysseyksen luola on saaren puoli-
välissä, ja "ison meren puolella", me purjehdimme pelkästään rannikon
puolella Mljetin saarta.

Toisen venekunnan veneet tunnisti jo kaukaa Suomen lipusta. Ja olihan
veneissä tietysti myös radiopuhelimet, joiden avulla saatiin pidettyä
yhteyttä toinen toisiimme.

Rantamaisemaa Dubrovnikin ja Mljetin saaren väliltä. Tässä mantereen
puoleista rantaa.

Auringon palvojia riitti vielä lokakuussakin.

Tyypillistä rannikoiden luontoa, jos ylipäätään jotain
kasvillisuutta oli. Aika paljon rannikoista oli myös
paljaita, ilman mitään kasvillisuutta.

Tässä kuvassa parasta purjehdusta. Sopivastai tuulta, ja äänetöntä ja tasaista
menoa. Purjevene ei siis hypi aallokossa samalla tapaa kuin moottorivene,
vaan purje tasaa menoa. On myös erittäin ekologinen tapa matkustaa.
Aiemmin luulin, että purjehtiminen on märkää puuhaa, mutta ei ainakaan
isommissa purjeveneissä vesi loisku kannalle ollenkaan.

Saapuminen Prozurska Lukan lahden poukamaan.

Koska rantaan ei päästy ja veneet kiinnitettiin poijulle, niin rannalta
ravintoloitsija tuli tekemään kauppoja veneisiin. Toi mukanaan oman
ravintolansa Menyyn, ja tarjosi omalla veneellään kyydin ravintolaansa,
jos ja kun illalla haluttaisiin syömässä käydä.
Tämä jos mikä on yritteliäisyyttä parhaimmillaan.

Rantaravintolaa illan valaistuksessa.

Ilta pimenee ja ruokailuun valmistautumassa.

Aamulla herätessä voi pulahtaa aamu-uinnille.

Kas näin se käy!

Mika aamu-uinnilla.

Matka jatkuu seuraavaa satamaa kohden. Näkymät lahden poukamalta ulos.

Saarelle pääsee myös tällaisella lossilla.

Karua maisemaa ja hyvin erilaista, mitä Suomessa veneestä näkee.

Jyrkkiä rantakalliota. Maisema on hyvin erilaista mitä esim. Espanjassa.

Paikallista ranta-asutusta Mljetin saarella.

Sama kuva lähempää.

Purjehtimaan Adrianmerelle?

Että lähtisitkö lokakuussa purjehtimaan Adrianmerelle? Tällaisen kysymyksen kuulin viime kesänä, ja vastasin ihan suoralta kädeltä että tottakai - ilman muuta!

En ollut eläissäni koskaan edes ollut aikaisemmin purjeveneessä ikinä, mutta nyt kun yhdessä veneessä oli pikkuisen miehistöpulaa, niin minullekin tarjoutui mahdollisuus päästä mukaan porukkaan.

Kesä 2017 oli siis kolea ja sateinen. Mutta vaikka ei olisi ollutkaan, joillakin aktiivisilla purjehtijoilla on silti ollut tapana lähteä jatkamaan purjehduskautta vielä lokakuussa Välimerelle. Siellä on silloin vielä ihan mukavan lämmintä, vaikka Suomessa purjehduskelit ovat jo siihen mennessä ohi.

Loppukesä menikin sitten matkaa suunnitellessa. Mitä Välimerellä tarvitaan syksyllä? Mitä veneessä tarvitaan? Mitä veneeseen kannattaa ottaa, ja mitä sinne ei mahdu?

Melko välttämättömiä varusteita tällaiseen reissuun on mm. seuraavat varusteet:

- passi ja/tai henkilökortti
- rahat ja matkavahvistus
- T-paitoja ja pikeepaitoja
- alushousuja
- noin yhdet (urheilu)sukat
- uimapuku tai simmarit
- shortsit - ehkä kahdet, jopa kolmet
- auringolta suojaava päähine
- collegepusero tai vastaava (illat ja yöt yllättävän kylmät!)
- villatakki, fleece yms (sama syy - viileät/kylmät illat)
- tuulipusakka
- purjehduskengät tai vastaavat
- lenkkarit, jos aikoo patikoida maissa
- kylpypyyhe kannella viihtyville
- aurinkovoiteet riittävillä kertoimilla
- aurinkolasit putoamisen estävällä narulla
- hammasharja- ja tahna
- pieni taskulamppu
- henkilökohtaiset lääkkeet
- muistiinpanovälineet
- pehmeä kassi em. varusteita varten
- 12V laturit puhelimeen yms. laitteisiin

Mahdollisia muita lisävarusteita:

- rantasandaalit
- pyykkipoikia
- terävä keittiöveitsi ruuan laittoon
- pelejä
- kamera
- lehtiä tai kirjoja
- ruisleipää, HK:n sinistä, suodatinkahvia

Kaikkia näitä ei saa turvatarkastuksen läpi lentokoneeseen, joten osa varusteista jää paikan päältä hankittavaksi. Ensimmäisenä päivänä perille päästyä oli muutenkin tarkoitus varustaa vene, eli ostaa eväät yms. Merelle lähdettäisiin vasta seuraavana aamuna. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuuluisi myös veneeseen tutustuminen vuokraamon edustajan ohjauksessa.

Entä mitä ei kannata ottaa veneeseen?

- maailman suurinta matkalaukkua (ei mahdu mihinkään kaappiin veneessä)
- kovapohjaisia tai korkeakorkoisia kenkiä
- arvokoruja tai arvokasta kelloa
- iltapukua
- makuupussia

Lisäksi, kun itse en tiennyt veneilystä enkä veneilyn säännöistä yhtään mitään, niin piti vähän alkaa itse opiskellen harjoittelemaan edes tärkeimpiä sanoja ja sääntöjä. Uida sentään osasin, joten sekin hyvä taito, jos sattuisi veneestä putoamaan... :-)

Tänä vuonna matkan määränpäänä oli Kroatian Dubrovnik. Venekuntaan tuli kuuluman useita eri veneitä, meidän veneeksi tuli Sun Odyssey 419 -tyypin vene, joka on 12-metrinen ja 6-8 hengen miehistölle tarkoitettu. Meitä oli matkaan lähdössä vain 4 henkilöä, joten tilaa veneessä tulisi olemaan reilusti. Veneen tarkemmat tiedot löytyy tästä linkistä:

http://client2.sednasystem.com/boat/boatdisp.asp?id_boat=31393

Ja tässä vene valokuvattuna (siinä vaiheessa kun paikalle pääsin):

Vene oli lisäksi aivan uusi, vasta tänä kesänä vesille laskettu. Joten hyvältä vaikutti kaikki, myös matkan määränpää, joka kartalta katsottuna näytti tältä (punainen nasta kartalla on Dubrovnikin lentokentän kohdalla):

Kroatian rannikon läheisyydessä on paljon pikkusaaria, johon massaturistit harvoin poikkeavat. Niihin kyllä pääsee lossilla ja autolla myös, mutta silloin on lossin aikataulujen vankina. Mutta kun käy omalla (siis vuokratulla) veneellä saarilla, silloin voi liikkua ihan omaan tahtiin, ja rantautua melkein minne haluaa... Joten tulossa oleva viikon mittainen purjehdusreissu vaikutti kerrassaan mahtavalta tilaisuudelta.

Joten ei muuta kuin matkaan! Matka alkoi lentäen Helsingistä Dubrovnikiin 7.10.2017. Tämä oli samalla myös ensimmäinen matkani Kroatiaan, jossa en ollut koskaan aikaisemmin vielä käynytkään. Kavereilta olin kyllä kuullut juttuja kauniista maisemista yms.

(tarina jatkuu...)