Päivä 2 - saapuminen Moskovaan

Tarina jatkuu. Etenen yksi päivä kerrallaan, ja kaupungin keskustasta aloitetaan. Koska en ollut aikaisemmin käynyt Moskovassa, minulla ei ollut oikein mitään käsitystä siitä, kuinka monta päivää aikaa pitäisi varata, jos haluaisi kaupunkiin kunnolla tutustua? Tai siis ainakin kaikissa tärkeimmissä turistikohteissa, kaupoissa ja paikoissa haluaisi käydä?

Kun reissuun lähdettiin sillä mielellä, että koskaan ei olla Moskovassa käyty - ja mahdollisesti koskaan ei käydä tämän jälkeenkään (reissataan sitten taas jatkossa jossakin muissa paikoissa), niin varasin matkaan 10 päivää. Siihen sisältyi muutama luppopäiväkin siltä varalta, että jos olisi tullut oikein sateinen tai helteinen päivä, ja jos ei olisi silloin jaksanut lähteä minnekään, niin no-problem - aikaa olisi kyllä ollut ihan riittävästi. Ja aikaa Moskovaan kannattaa kyllä varata. Esim. liikenneruuhkissa voi sattua yllätyksiä, jolloin jos on tiukalla aikataululla liikkeellä, niin aika monelta turistilta näyttää menevän hermot. He sitten tiuskivat esim. kierokävelyllä tai bussiajelulla oppaalle, vaikka eihän se nyt oppaan vika ole, jos on ruuhkaa ja jos liikenne ei kulje, tai jos jonnekin joutuu jonottamaan sisään.

Mutta jos aikaa on riittävästi, silloin tietää itse, että ei ole kiirettä minnekään, ja loma tuntuu lomalta. Ruuhkissakin on aikaa odottaa tarvittaessa. Moskovan turistikohteissa muuten ruuhkia ei juurikaan ollut - poislukien Kremli ja Leninin mauseleum. Mutta muissa turistikohteissa päästiin aina suoraan ja jonottamatta sisään. Tämä on suuri poikkeus, jos verrataan tilannetta vaikkapa Lontooseen, Pariisiin tai New Yorkiin, joissa kesäisin on valtava turistiryntäys, ja moniin paikkoihin voi olla useiden tuntien jonot. Moskova oli tässä mielessä positiivinen poikkeus. Ei jonoja.

Tolstoy -juna saapui Moskovan Leningradskii asemalle aikataulunsa mukaisesti aamulla klo 09:19. Kun Suomi siirtyy kesällä kesäaikaan, niin heinäkuussa jos saapuu Moskovaan - kelloa ei tarvitse kääntää lainkaan. Moskovassa on silloin sama aika kuin Suomessakin.

Eka päivä käynnistyi heti tehokkaasti. Aamupala oli nautittu jo junassa (se sisältyi matkan hintaan). Heti Leningradskii juna-aseman vieressä on Komsomolskin metroasema, siitä hypättiin metroon - ja ajettiin punaista metrolinjaa pitkin kohti keskustaa 4 aseman väliä. Kun saavuttiin National-hotelliin, niin jätettiin laukut hotelliin säilytykseen, ja lähdettiin kiertelemään kaupungille - punaiselta torilta aloittaen.

Punainen tori on itse asiassa aika pieni. Tai ainakin itse olin kuvitellut sen olevan paljon paljon suurempi. Ihme miten Mathias Rust aikoinaan pystyi pienkoneellaan punaiselle torille vuonna 1987 laskeutumaan? Näköjään se sitten pienkoneella onnistuu, tai joutuihan Rust käyttämään vieressä olevaa siltaa kiitotienä, ja rullasi sitten koneensa mäkeä ylös Vasilevin kathedraalin juurelle.

Punaisella torilla ja sen välittömässä läheisyydessä saa ekan päivän kulumaan vallan helposti. Ensin kävimme katsomassa Leninin mauseleumissa (jonotus kesti tunnin - jono kyllä eteni nopeasti, mutta turvatarkastus otti oman aikansa, ja siitä se jono aiheutui).

Sitten käytiin torin laidan tavaratalossa eli GUM:ssa, ja sieltä kahville GUM:n päädyssä olevalle Nikolaskaya -kadulle, jossa on tosi paljon kahviloita. Tässä kohtaa oltiin ehkä hiukan varomattomia, sillä parit kahvit muutamalla muffinsilla maksoivat yhteensä 15 euroa, eli olisi kannattanut kävellä vähän kauemmas, niin oltaisiin päästy paljon halvemmalla. Mutta kerrasta opittiin, ja jatkossa oltiin tarkempia. Hintahaitaria siis löytyy, ja Moskovassa ravintoloiden hinnoissa mitään ylärajaa ei välttämättä edes ole ollenkaan. Sama pätee hotelleihin myös, eli hintahaitari siinäkin on tosi suuri.

Eka kertaa Moskovassa haluttiin kuitenkin yöpyä ekat pari yötä punaisen torin kupeessa olevassa Hotel Nationalissa, jonne olin jo varauksen yhteydessä esittänyt toivomuksen, että "a view towards the Kremlin would be nice" ja tämä toive toteutui yli odotusten. Saimme nimittäin sellaisen huoneen jonka ikkunoista näkyi yli punaisen torin aina Vasillevin katedraalille asti - ja tämä näkymä oli mahdollista ihan vain muutamasta hotellin huoneesta. Eli tällaiset näkymät siis meidän ekan hotellin huoneen ikkunasta:

Hotel National. Näkymä huoneen 378 ikkunasta.
Jos haluat yöpyä samassa huoneessa kuin Lenin, kysy huonetta nro 107.
Myös Bill Clinton on yöpynyt tässä hotellissa joskus 60-luvulla.

Kun olimme saaneet huoneen hotellista ja vähän lepuuttaneet jalkoja, jatkettiin kierrosta ja hotellin edessä oli seuraava kohde, Aleksandrovsky garden. Olipa muuten upeat suihkulähteet siellä!

Tässä vaiheessa alkoi jo nälkäkin kurnia mahassa, mutta onneksi puistosta oli suora sisäänkäynti Okhotny ryadin ostoskeskukseen. Se on saman nimisen metroaseman ja Aleksandrovsky gardenin välissä, ja ostoskeskus on kokonaan maan alla kolmessa (kellari)kerroksessa. Pohjimmaisessa kerroksessa on erilaisia ruokapaikkoja varmasti yhdessä rivissä enemmän kuin sata metriä. Sinne sitten syömään... Paikka olikin varsin suosittu ja edullinenkin vielä.

Ruokailun jälkeen lähdettiin vielä uudestaan kävelemään punaisen torin suunnalle. Matkan varrella Aleksandrovsky gardenin kulmalla pysähdyttiin tuntemattoman sotilaan haudalle:

Tuntemattoman sotilaan haudalla seisoo koko ajan 3 sotilasta, ja vahdin vaihto on aina tunnin välein tasatunneilta. Tai ei ne sotilaat nyt ihan koko aikaa siellä seiso, yöllä ei ole ketään, mutta päivällä vuoro vaihtuu tunnin välein.

Tämän jälkeen matka jatkui torin yli St. Vasilevin katedraaliin. Sisäänpääsymaksu (itse asiassa ensimmäinen ja ainoa tälle ekalle päivälle) oli Vasilevin katedraalissa 350 ruplaa, eli noin 5 euroa per henkilö. On se vaan hieno kirkko - sisältäkin.

 

Ja vielä kun oli aikaa jäljellä päätettiin ihailla Moskovaa myös vähän yläilmoistakin käsin, emmehän me olleet koskaan kaupunkia nähneet (muuta kuin vähän punaisen torin ympäristöä siinä kävellessämme). Joten matka jatkui metrolla Taganskayan metroasemalle, ja sieltä kävellen Swissotel krasnye holmin Sky baariin. Sieltä avautuu 34. kerroksen ikkunoista huimat näköalat!

Matkalla kuitenkin yllätti pieni sadekuuro juuri kun piti lähteä metroasemalta kävelemään, niin ulos tullessamme näyttikin tältä (joten jäätiin sitten sadetta pitämään metroaseman suuaukolle):

Sadekuuro meni onneksi nopeasti ohi, joten päästiin ihailemaan tällaisia maisemia:

Tässä alkoikin sitten olla tämä päivä pulkassa, joten ei muuta kuin hotelliin ja ihailemaan Kremlin yövalaistusta. Se muuten on tosi upea!

Päivä 1, Tolstoy -junan tasokkuus yllätti

Heti kun oltiin kotiuduttu Visbyn reissusta, niin heti seuraavaan reissuun eli 10 päivän matkalle Moskovaan lähdettiin jo heti seuraavana päivänä. Kotona oltiin yksi yö, sillä kahden matkan välissä on ihan hyvä käydä välillä hetkeksi kotonakin kääntymässä.

Moskovan matkaa olin miettinyt ja suunnitellut jo pitkään. Nyt kun valuuttakurssit muuttuivat, nyt tämä matka päätettiin sitten lopultakin toteuttaa. Aina vuoteen 2014 (Krimin valtaukseen asti) Venäjän rupla oli vakiintunut monen vuoden ajan tasolle yhdellä eurolla sai 40 ruplaa, mutta nyt yhdellä eurolla saikin jo 70 ruplaa. Eli hintataso oli nyt lähes puolittunut.

Yksi pidemmälle matkalle lähdön esteistä oli itselläni se, että omakotitalon rakentamisessa oli vierähtänyt jo muutamia vuosia. Aika oli mennyt siinä puuhastellessa, eikä aikaa (eikä rahaa) enää matkusteluun juurikaan riittänyt. En siis ollut talon rakentamisen aikana matkustellut oikein missään - en ainakaan missään pidemmällä lomamatkalla, joten tämä oli nyt ensimmäinen yli viikon kestänyt reissu moneen vuoteen.

Moskovaan pääsee siis ainakin omalla autolla, junalla ja lentäen. Ja näitä kaikkia vaihtoehtoja pohdin aika pitkään. Omassa autossa olisi ollut se hyvä puoli, että olisi nähnyt maisemaa ja matkalla vastaan tulevia kaupunkeja myös ajomatkan aikana. Olisi voinut tehdä vaikka jonkun kiertolenkin niin, että olisi tullut jotain toista kautta (vaikka Viron kautta) takaisin Suomeen. Tuhannen kilometrin matkalla polttoainetta olisi kulunut ehkä noin 80 litraa per suunta, eikä dieseli olisi Venäjän puolelta ostettuna ollut kovinkaan kallista. Litra maksaa alle 50 eurosenttiä. Lisäksi Pietarissa olen jo käynyt useita kertoja omalla autolla ja kerran laivalla. Moskovan liikenneruuhkat ja auton säilyttäminen turvallisesti kuitenkin arveluttivat, joten jäljelle jäi juna ja lentokone.

Näistä kahdesta vaihtoehdosta junamatka 2-luokan vaunussa olisi ollut halvin. Mutta kun kahdestaan oltiin matkaan lähdössä, niin toisen luokan makuuvaunuja ei onnistunut varaamaan vain 2 henkilölle, ei vaikka netin kautta kuinka yritin. Asia varmistui kun soitin VR:lle, niin kakkosluokassa samaan hyttiin voi tulla joku ventovieras, mutta ykkösluokassa saman 4-hengen hytin voi varata myös kokonaan omaan käyttöön, sillä ykkösluokassa (ja vain ykkösluokassa) oli myös 2-hengen makuuvaunuja (joissa käytännössä kuitenkin oli 4 petipaikkaa).

Ykkösluokan hytti 2-hengelle maksoi 261,10 euroa per henkilö, joka oli aika tarkkaan sama kuin lentolipun hinta, joten päätettiin sitten kokeilla junalla matkustamista. Säästäähän se reilusti aikaa ainakin perille päästessä, kun juna-asemalta pääsee nopeasti hotelliin metrolla. Ja jos euromääräisesti asiaa tarkastelee, niin asian voi nähdä myös niin, että jos haluaa olla aamulla perillä Moskovassa, niin se onnistuu joko yöjunalla, tai sitten edellisen päivän iltana lentäen. Meille junan valintaa puolsi myös sekin, että itse asumme junaradan varressa ja matka asemalle ja asemalta kotiin oli lyhyt täällä Suomen päässä.

Jos oltaisiin valittu lento Moskovaan, oltaisiin sen yhteydessä jouduttu maksamaan myös yksi yöpyminen hotellissa (jos halutaan olla heti aamusta perillä), mutta junassa saa yöpyä "samaan hintaan", sillä se sisältyy yöjunassa matkan hintaan jo muutenkin. Periaatteessa - jos olisi perillä Moskovassa vain yhden päivän - hotellia ei tarvitsisi varata ollenkaan, koska yöpyä voisi molempiin suuntiin junassakin.

Itselleni yöjuna oli myös aivan uusi kokemus. Tai olen minä kerran aiemminkin "yöjunassa" ollut, ja se oli armeija-aikana, kun matkustettiin Tammisaaresta puolustusvoimien junalla Lappiin Rovajärvelle ampumaleirille. Junavaunussa oli koko vaunun pituinen vanerilevyistä kyhätty "kerrossänky". Levytason päällä nukuttiin omassa makuupussissa. Matka kesti yhteen suuntaan noin 3 päivää, sillä matkalla piti aina väistellä ja odotella siviilijunia. Toinen reissuista tapahtui talvella, jolloin lämmitys vaunussa toimi niin, että vaunun kummassakin kulmassa oli kamiina, johon piti yötä päivää ja koko ajan lisätä polttopuita, muuten vaunussa sisällä ei olisi ollut riittävän lämmin.

Ja kun kukaan ei ikinä viitsinyt tehdä polttopuita tarpeeksi paljon varastoon, silloin öiseen aikaan kipinävuorossa ollut joutui pilkkomaan isot pölkyt kirveellä pienemmiksi klapeiksi, jotta ne olisivat mahtuneet kaminaan. Ja kun välillä sattui vähän oksaisempi pölkky, jota piti takoa kirveellä täysin voimin vaunun lattiaa vasten, niin siitä kirveeseen juuttuneesta pölkystä nousi sellainen jyskytys, että koko vaunu heräsi kun joku yritti pienentää polttopuita keskellä yötä...

Ehkä puolustusvoimien henkilöstökuljetukset ovat voineet kehittyä siitä, mitä ne olivat joskus 25 vuotta sitten, mutta kovin suuria odotuksia minulla ei ollut tälläkään kertaa yöjunan suhteen. Tiesin, että Tolstoy-juna on ajanut Helsingin ja Moskovan väliä jo vuodesta 1975 lähtien. Ja oletin, että se on joku vanha tupakanhajuinen venäläistyylinen juna, joka näyttäisi suunnilleen tältä:

Tolstoy -junan makuuvaunu näytti joskus muinoin tältä.

Tolstoy -junan käytävä näytti joskus muinoin tältä.

Nämä 2 kuvaa muuten ovat oikeastikin Tolstoy -junasta vuodelta 2013, sillä nämä 2 kuvaa on bongattu toisesta blogista, tästä linkistä:

http://www.timosoasepp.com/helsinki-moscow-trans-siperia/

Mutta yllätys olikin suuri, sillä Tolstoy -juna on nykyään täysin uusi ja moderni! Ja se näyttää tältä:



Tolstoy saapumassa Tikkurilan asemalle. Veturi kulkee sähköllä koko matkan.
Varsin ympäristöystävällistä siis esim. lentämiseen verrattuna.



Junalippujen etsintää laukusta.



Junavirkailija tarkistaa matkaliput.



Makuuvaunussa odotti hienosti katettu pöytä. Matkaan sisältyi ateriat,
joten ravintolavaunussa ei tarvinnut käydä.

Tolstoy -junan vaunun käytävää.
Kaikki on puhdasta ja siistiä ja modernia.
Ja palvelu pelaa! Ainakin 1-luokassa kaikki
toimi aivan upeasti. Olin iloisesti yllättynyt!

Matkalle lähtiessä oli ja on helppo hymyillä! :-)

Jatkan tätä kertomusta päivä kerrallaan. Muuten tarinaa tulee niin paljon, että se olisi yhdellä kertaa luettuna aivan liian pitkä teksti, ja johan tässä kirjoittaessa jo sormetkin tulevat kipeiksi, jos yrittäisin koko matkan tarinat yhteen ja samaan päivitykseen sisällyttää.

Matka Suomen suurimmasta kaupungista Euroopan suurimpaan kaupunkiin on nyt alkanut. Tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan - me hypättiin kyytiin vasta Tikkurilassa, jos oltaisiin hypätty kyytiin jo Pasilassa, sitten voitaisiin sanoa, että tehtiin junamatka Suomen suurimmasta kaupungista Euroopan suurimpaan kaupunkiin. Itselleni tämä oli ensimmäinen matka yöjunalla, ja ensimmäinen matka Moskovaan.

En nyt ottanut junan WC-tiloista kuvia, mutta vaunun päässä voi käydä ihan vaikka suihkussakin. Ja hyvin toimii, aivan kuin junan hissi (vai miten se vanha sanonta nyt menikään :-).