Varustelupäivä Dubronikissä

Hupiveneily on harrastuksena ainakin jossain määrin samanlaista kuin matkailuautoharrastus. Olen harrastanut joskus sitäkin, joskin nyt meidän matkailuauto on myyty pois. Ehkä voitaisiin joskus ostaa sellainen taas takaisin. Mahdollinen uudelleen hankinta huomioitiin myös talon rakentamisessa, eli jos meille joskus matkailuauto vielä tulee, niin sitten se mahtuu myös autokatokseen. Autokatoksen korkeudeksi tehtiin siitä syystä 4 metriä.

Matkailuautolla reissuun lähtiessä - samoin kuin venereissuun lähtiessä - ensimmäinen ja molemmille yhteinen asia on auton varustaminen. Siis jos olet lähdössä esim. viikon reissuun, niin mitä siinä viikon aikana suunnilleen sitten tarvittaisiin? Ruuat ja juomat pitää hankkia ja pakata mukaan. Määrät on arvioitava, ja yleensä arvioidaan pikkuisen alakanttiin niin, että reissun loppupäässä ostetaan sitten jotain lisää, jos jotain loppuu kesken. Matkailuautolla voi poiketa marketin pihaan, ja veneellä kun tullaan satamaan yöpymään, niin satamassa tai sen läheisyydessä on yleensä kauppoja, joista saa ostettua täydennyksiä tarvittaessa.

Kun lentokoneemme laskeutui Dubronikin lentokentälle, vastassa oli tilausajona otettu linja-auto, jolla koko konkkaronkka pääsi kätevästi venesatamaan, jossa vuokraveneet odottivat. Ei tarvinnut siis alkaa takseja tilaamaan koko porukalle.

Veneilijät lentokentällä siirtymässä bussikyydillä satamaan.

Dubronikissä veneet odottivat ACI-marinassa (sataman nimen alkuosa "ACI" tulee lyhennelmänä sanoista Adriatic Croatia International jotakin...) . Lisätietoa satamasta tässä linkissä:

http://www.aci-marinas.com/en/aci_marina/aci-dubrovnik/

Satamassa toimii erillisenä toimijana veneitä vuokraava yritys, jonka yhteystiedot tässä linkissä:

https://www.dreamyachtcharter.com/destination/croatia/

Perillä satamassa kannettiin ensin lentokoneessa tuodut reput veneeseen.

Joillakin "ulkomaan kesämökkinä" on oma vene. Se voi olla ihan kätevä
vaihtoehto vaikkapa Fuengirolan asunnolle, jos vaan on terveet kädet ja
jalat niin, että voi veneellä ajella. Silloin kun veneellä ei ajella, se seisoo
satamassa, ja lähinaapurit ja sataman vartijat huolehtivat, että mitään
ei häviä sillä aikaa kun omistajat ovat poissa. Veneilijät ovat aika sosiaalista
porukkaa, ja tulevat nopeasti toisilleen tutuiksi. Tämän veneen omistajia
ei nähty, niin ei päästy kyselemään lisää, että kauanko ovat venettä
Dubronikissä pitäneet.

Dubronikin sataman portti jossa myös vartijan porttikoppi.

Sataman kupeessa oleva kauppa, josta ostettiin eväät venereissulle.

Luppoaikoina satamassa saattoi ihailla komeita veneitä. Paikalla oli myös
paljon moottoriveneitä, ei tämä pelkästään purjehtijoiden paikka ollut.

Ennen matkalle lähtöä tutustuttiin veneeseen, että "mitä missäkin on", ja
miten veneen tekniikka ja muut asiat voimivat. Vasemmalle venevuokraamon
edustaja näyttämässä ja opastamassa veneen käyttöön. Porukan kokeneet
purjehtijat tietysti tuntevat purjeveneen aika hyvin noin muutenkin, mutta
esim. itselleni kaikki oli uutta ja outoa. Mutta viikon reissussa oppii jo paljon.

Venekunnan kapteenien palaveri. Suunniteltiin mm. reittejä etukäteen.

Satamassa myös perheen pienimmät oli huomioitu hyvin.

Tässä vielä toinenkin kuva leikkipaikalta, jossa juuri siloin ei ollut ketään
leikkimässä, mutta puitteet oli mielestäni hyvät vaikka perhelomailuun.

Ennen lähtöä suomen lippu nostettu mastoon.

Tästä se alkaa. Venettä ajetaan konella lahden pohjukasta isolle merelle.

Sama näkymä sitloorasta eli istumalaatikosta katsottuna.
Viikon seikkailu odottaa edessäpäin...

Ei liity omaan purjehdusmatkaani varsinaisesti, mutta esimakuna tulevasta reissusta tässä Youtube-linkki yhden toisen purjehtijan matkasta. Taidokkaasti tehty pari minuuttinen video samoista maisemista upeasti kuvattuna myös lintuperspektiivistä vuotta aiemmin eli vuodelta 2016:

(oma tarinamme jatkuu....)