Visby - kesällä 2016 ja 2017

Visby on viehättävä matkakohde - ainakin kesäisin. Visbyn matkoja on järjestetty jo pidemmän aikaa. Kerran eräs vanhemman polven Visbyn matkaaja kertoi, että hänen ollessaan sotavuosien jälkeen vielä lapsi, niin heidän Visbyn matka alkoi silloin ensin junalla Helsingistä Turkuun. Kirkkonummen kohdalla junavaunun ikkunat suljettiin luukuilla ja veturikuskia vaihdettiin, jotta kukaan ei näkisi junasta Porkkalan vuokra-aluetta. Turusta Visbyhyn matka jatkui höyrylaiva Kastelholmalla.

Nykyisin matka Helsingistä Visbyhyn taittuu paljon helpommin, mukavammin ja nopeammin Silja Eupopa -laivalla, joka poikkeaa matkallaan myös Tallinnassa. Tallinnassa ei pääse eikä ehdi nousemaan maihin, mutta lisää matkustajia nousee kyytiin.

Itse olen käynyt Visbyssä kahdesti, ensimmäisen kerran omatoimisesti heinäkuussa 2016, ja nyt uudelleen kesäkuussa 2017 Rekola-Asola omakotiyhdistyksen järjestämällä matkalla.

Ensimmäinen Visbyn matkani osui samaan hetkeen, jolloin Visbyssä järjestettiin Almedalsveckan. Se on vuosittain Ruotsissa Visbyn kaupungissa järjestettävä poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelutapahtuma. Tapahtuman perinteinen ajankohta on ollut heinäkuun alku. Vuodesta 2009 lähtien Almedalsveckan on pidetty viikolla 27. Tapahtuma on toiminut esikuvana Porissa vuonna 2006 ensimmäistä kertaa järjestetylle Suomi-areenalle.

Jos sattuu Visbyhyn samaan aikaan, kun siellä on Almedalsveckan, niin liikkuminen kaupungilla on lähes mahdotonta, sillä kaikki kadut ovat ihmisiä aivan täynnä. Samasta syystä mihinkään ravintolaan tai kahvilaan ei pääse, koska kaikkiin paikkoihin on todella pitkät jonot. Tai jos jonnekin onnistuu pääsemään, ruoka-annosta voi joutua odottamaan toista tuntia, kun ravintolan henkilökunta on ylikuormitettu. Joten neuvoisin välttämään Visbyhyn matkustaessa juuri sitä viikkoa, jolloin Almedalsveckan järjestetään.

Ensimmäinen Visbyn matkani sujui kuitenkin ihan hyvin, sillä päätimme lähteä Visbystä kauemmas maaseudun nähtävyyksiä tutkimaan. Kaupungista pois pääseminen oli Almedalsveckanista johtuen vähän hankalaa, koska polkupyöriä ei saanut vuokrattua mistään (kaikki olivat jo vuokralla). Sama tilanne myös autovuokraamoissa. Lopulta löytyi yksi käytetty auto, jonka saimme vuokrattua. Käytettyjen autojen vuokraamo (Mickes Biluthyrning) oli loppujen lopuksi ihan hyvä ja edullinen kokemus. Sillä yli 20 vuotta vanhalla autolla me sitten ajelimme ympäri Gotlantia ja käytiin mm. tutustumassa heti Visbyn kaupungin eteläpuolella sijaitseviin, yli 50 metriä korkeisiin rantakallioihin.

Vanhan vuokra-volkkarin löytyessä hymy oli herkässä!

Tässä vielä muutamat kuvat Gotlannin korkeimmista rantakallioista:

Upeat on näkymät - myös kuvassa näkyvän omakotitalon pihalta.



Rantakallion korkeutta ihmisen pituuteen verrattuna.

Koirakin nauraa kallion päällä (en tiedä kenen koira, mutta otin kuvan).



Jyrkkiä ovat kalliot. Ja merta näkyy niin pitkälle kuin
silmä kantaa.

Kallion jyrkänteen alla oli isoja onkaloita.

 

Ensimmäinen Visbyn matkani onnistui siis loppujen lopuksi varsin hyvin, vaikka Visby olikin ruuhkainen, niin Visbyn ulkopuolella ruuhkia ei ollut.

Visbyn kaupungin siluetti näyttää erittäin kauniilta ainakin kahdesta paikasta katsottuna. Ensimmäisen kerran tämän näkee mereltä, kun laiva saapuu satamaan. Toinen hyvä näkymä kaupunkiin avautuu tuomiokirkon ”takana” olevalta Norderklintin kalliolta. Saman kalliokukkulan päällä kasvaa isot nurmikot, ja siellä on myös vanhoja kauniita taloja.

 

Visbyn kattoja Norderklintin kalliolta katsottuna.

Laiva saapuu satamaan. Näkymä Norderklintin kalliolta.

 

Tuomiokirkon tornit ja Visby mereltä katsottuna.

 

Kun laiva saapuu aamulla Visbyn kaupungin satamaan, matkailijalla on koko päivä aikaa tutustua paikkoihin. Ihan samalla tapaa, kuin jos matkustaisi laivalla Helsingistä Tukholmaan. Silloinkin kaikki tavarat voi jättää hyttiin odottamaan, ja ottaa kaupungille mukaansa vain sen, mitä päivän aikana tarvitsee.

Visbyhyn saapuessa voi osallistua joko erilaisille bussiretkille, jotka suuntautuvat joko pohjois- tai eteläosaan Gotlantia, tai sitten voi viettää koko päivän Visbyn kaupungissa. Bussiretkien kesto on noin 4 tuntia, joten sen jälkeenkin jää kyllä ihan hyvä aika tutustua itse kaupunkiin myös. Visbyn keskusta on aika pieni, ja lähes kokonaan muurien ympäröimä. Ruusuja ja viehättäviä taloja riittää. Gotlannin kansalliskukka on Muratti, ja sekin kasvaa monien talojen seinustoilla.

Murattia kasvaa talojen seinillä.

 

Nyt jälkimmäisellä Visbyn reissullani itse osallistuin omakotiyhdistyksen järjestämällä retkellä saaren pohjoisosiin suuntautuneelle ”Karun kaunis Gotlanti” –nimiselle bussiretkelle. Voin suositella samaa matkaa muillekin, joskin on vähän tuuripeliä se, että millainen opas sattuu bussiin. Busseja ja oppaita siis lähtee samalle reitille useita. Nyt kuulimme jälkeempäin, että muutamassa muussa bussissa opas oli ollut paljon puheliaampi, ja kertonut paljon enemmän asioita Gotlannista ja Visbystä. Mutta ihan mukava bussimatka oli näinkin. Ensimmäinen bussin pysähdyspaikka oli meren ääressä oleva yrttitarha nimeltään Grusmyntgården.

Yrttitarhan portti.

 

Grusmyntgårdenin yrttitarhaa.

Yrttitarhan myymälä.

Yrttitarhan pihalla voi myös nauttia vaikkapa kahvista tai jäätelöstä.

 

Yrttitarhalta matka jatkui Lickershamnin satamaan, jonka kupeessa on myös Gotlannin suurin Raukki (ruotsiksi rauk), jonka nimi on Jungfrun eli neitsyt. Raukki on vaihtelevan ja erikoisen muotoinen kalkkikivipaasi tai -kumpare, joka on säästynyt meren aaltojen pitkäaikaiselta kulutukselta eli abraasiolta sitä ympäröivän heikomman kiven jauhautuessa ja huuhtoutuessa veteen. Suurin näistä eli Jungfrun on 27 metriä korkea. Rannalta voi löytää paljon myös fossiilikiviä, sillä satoja miljoonia vuosia sitten Gotlannin saari on sijainnut lähellä maapallon päiväntasaajaan, jolta ajalta myös fossiilit ovat peräisin.

Gotlannin suurin raukki Jungfrun (merenneito) on 27m korkea. Parkkipaikalta
matkaa Jungfrun luokse noin puolisen kilometriä rantapolkua pitkin.

 

 

Pienempiä raukkeja parkkipaikan tuntumassa.

 

Lopuksi ajoimme vielä maaseudulle Bro –nimisen kylän kivikirkkoon tutustumaan. Kivikirkon tornin tunnusmerkkinä on lyijykynän kärkeä muistuttava torni. 

Kivikirkko Bron kylässä. Torni muistuttaa lyijykynää.

Kivikirkko sisältä katsottuna.

 

Bron kylästä matka jatkui takaisin Visbyhyn, jossa kävelimme muurien läpi tuomiokirkolle. Tuomiokirkko itsessään on jo hieno nähtävyys, ja ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa kirkon sisällä myös.

Tuomiokirkko sisältä.

 

 

Tuomiokirkko sisältä.

 

 

Tuomiokirkon koristeellinen saarnatuoli

 

Tuomiokirkon tornista lähikuva.

 

Tuomiokirkosta yleiskuva.

 

Laivamatkat ovat myös elämys ihan itsessään, ja tälläkin kertaa oli mukava nauttia myös laivan viihdetarjonnasta, hyvistä ruokailuista mennen tullen, sekä hyvästä matkaseurasta!

Visbyssä 4.7.2016

Visby 4.7.2016 mereltä nähtynä.

Tästä alkaa tämä matkablogi ja matkakertomukset Visbyn matkan myötä. Joitakin yksittäisiä matkoja olen esitellyt myös toisessa blogissani, joka on raksablogi, mutta ajattelin nyt että parempi on pitää jatkossa kaksi eri aihepiiriä erillään toinen toisistaan, eli matkakertomukset tulevat tänne ja talon rakentamisesta kerrotaan toisessa blogissa. Vaikka joskus talon rakentaminen ja matkailu saattavat myös yhdistyä, sillä Etelä-Suomen rakentajat hakevat paljon rakennustarvikkeita Virosta. Ja samallahan sitä tietysti voi kiertää Viroa ihan muutenkin, tässä kirjoittelin kerran pienen esittelyn Etelä-Viron Võrun kaupungista:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2015/07/25/rakennustarvikkeita-virosta-esittelyssa-voru/

Muutamat viimeiset vuodet tässä ovatkin kuluneet itseltäni varsin tiiviisti talon rakentamisen merkeissä. Matkalle ei ole tullut lähdettyä sillä rakentaminenkin voi olla aika mukaansa tempaavaa. Ja on tässä tietysti ollut muitakin syitä matkan varrella, eli jos mielenkiinto keskittyy rakentamiseen, niin myöskään aikaa eikä rahaa matkailuun ei ole siinä kohdin oikein löytynyt. Talon rakentaminen on siis melkoinen ponnistus... Mutta nyt taas jatketaan, kun rakennusprojektissa mennään nyt jo loppusuoraa.

Enimmäkseen olen matkustanut omatoimisesti, mutta joskus on kätevää tai edullista ostaa myös valmismatka, niin kuin tälläkin kertaa ostettiin Tallink-Siljan kautta risteily Helsingistä Visbyyseen ja takaisin. Tämä lienee kaiken helpoin tapa päästä perille, koska muuten pitäisi mennä lentäen, tai Tukholman+Nynäshamnin kautta kahdella lautalla kiertäen. Perillä Visbyssä jatkettiin sitten omatoimisesti Gotlannin saareen ja kaupunkiin tutustumista.

Tällä kertaa sää suosi. Aurinko paistoi koko päivän ja oli lämmintä. Visbyssä kaupungin kaduilla oli melkoinen ihmisvilinä - tosin myöhemmin meille selvisi, että siihen oli muitakin syitä kuin aurinkoinen kesäpäivä, ja juuri saapunut Europa-laiva, josta purkautui varmastikin useampi tuhat ihmistä kaupungin kaduille...

Visbyssä nimittäin järjestettiin samaan aikaan "Almedalsveckan", joka on järjestetty Visbyssä jo vuodesta 1968 lähtien, ja viikon aikana siellä on yhteensä 3800 tapahtumaa, johon osallistuu useita yrityksiä ja yhteisöjä, ja varmaankin kaikki Ruotsin kärkipoliitikot. Lisää infoa mm. tässä linkissä:

http://www.almedalsveckan.info/om-almedalsveckan

Joten eipä ihme, ettei vanhan kaupungin kaduilla tahtonut väentungoksessa sekaan mahtua, kaikki kahvilat olivat viimeiseen asti täynnä ja paikalla oli melkoinen markkina- tai messumeininki. Ei silti, ei tämä meitä mitenkään häirinnyt, mutta yllätys tämä oli, kun emme tästä etukäteen mitään tienneet.

Ehkä osittain laivaturisteista, ja ehkä osittain jo kaupunkiin muista syistä mm. Almedalsveckanille tulleet olivat syy myös siihen, miksi polkupyörävuokraamoissa ei ollut vapaita pyöriä - tai niitä sai vain etukäteivarauksella. Ja etukäteisvarauksia en ollut tehnyt - eihän sitä etukäteen voi säätilaakaan tietää, että onko tulossa polkupyöräkelit, vai sataako vettä. Mutta tässä kohtaa kävi lopulta ihan hyvä tuuri, sillä kun ei saatu polkupyörää - vuokrattiin sitten auto, ja kierrettiin sillä ympäri Visbyn ympäristöä - ja päästiin samalla pois kaupungin vilskeestä.

Käytiin sitten autolla mm. Högklint -rantakallioilla ja Lummelundanin luolassa. Jos oltaisiin polkupyörällä lähdetty liikenteeseen, niin näitä molempia ei oltaisi ehditty nähdä saman päivän aikana, eikä kyllä polkupyörällä olisi päästy liikkumaan myöskään vanhan kaupungin kapeilla kaduillakaan, mikä oli polkupyörävuokrauksen yksi tarkoitus. Väen paljous oli siis niin suurta, että kaikilla kaduilla ei oikein mahtunut kävelemäänkään. Mutta jos siis polkupyörän haluaa vuokrata, se maksaa noin 110 kruunua päivältä (noin 12 euroa) ja etukäteisvarauksia kannattaa tehdä. Ellei sitten ilma suosikaan pyöräilyä, siinä ei häviä siltikään montaa euroa. Laivaan voi ottaa myös oman pyörän mukaan, mutta laivayhtiö veloittaa siitä 25 euroa, joten euromääräisesti katsottuna vuokrapyörä on halvempi.

Mikäli vuokraa auton, niin paikallisena erikoisuutena on myös käytettyjä autoja vuokraava "Mickes biluthyrning", jonka vuokrauspiste on aivan sataman kupeessa, heti kun kääntyy laivasta vasemmalle kaupunkia kohden. Lisätiedot tässä linkissä:

http://www.mickesbiluthyrning.se/

Mickeltä mekin sitten käytetty WV Golf vuokrattiin, ei ollut ilmastointilaitetta, mutta keskuslukitus ja sähköllä toimivat peilien säädöt kuitenkin olivat. Ja sillä kruisailtiin 59 km ympäri Visbyn laitakaupunkeja ja sen verran ulos kaupungistakin, että käytiin Högklintenin rantakallioilla (noin 10 mk Visbystä etelään) ja Lummelundanin luolat olivat noin 16 km Visbystä pohjoiseen päin. Oli kyllä mukava ja helppoa ajella autolla verrattuna siihen, että jos oltaisiinkin onnistuttu saamaan polkupyörä vuokralle, niin lämmin kesäpäivä yhdistettynä isoihin mäkiin olisi ollut aika hikinen urakka... Mutta hyvää hyötyliikuntaa tietysti. Autovuokra kuljettajan kolarivakuutuksella lisättynä maksoi yhteensä 400 kruunua (noin 44 euroa), ja siihen päälle bensat, joka oli suunnilleen saman hintaista kuin Suomessakin.

Ja tässä kuvia tältä reissulta, ensiksi Visbyn kaupunkia:

Visbyn Santa Marian tuomiokirkko mereltä katsottuna. Oli muuten
hieno paikka, kannattaa poiketa sisälläkin katsomassa.

Visbyn satama-aluetta.

Visbyn satamaa.

Tuulimyllyjä laivan kannelta kuvattuna.

Ja tässä meidän vuokra-auto. Vanha ja käytetty
Wolkkari Golf. Mutta hyvin päästiin ajelemaan
sen verran mitä haluttiinkin...

Visbyn kaupungin muuria. Olipa se suuri ja komea ja todella pitkä...

Vanhan kapungin ihmisvilinää...

Lisää ihmisvilinää vanhassa kaupungissa.

Suihkulähde vanhassa kaupungissa.

Vanhan kaupungin rantaa Almedalenin puiston kohdalla. Puiston nimestä
varmaankin tulee "Almedalsveckan" -nimi tapahtumalle, johon liittyen
kuvan oikeassa laidassa näkyy messutelttoja pystytettynä.

Mika ja Marina Visbyn rannassa. Oli muuten rantalomailijan unelmakelit.

Santa Maria tuomikirkon puinen torni.

Santa Marian tuomiokirkko Visbyssä.

Vanha ja kaunis puutalo Visbyssä.

Jätskibaari Visbyn satamassa. 180 erilaista jäätelölajiketta tarjolla.

Sitten seuraavaksi Högklint, josta lisätietoja esim. tässä linkissä:

https://www.tripadvisor.fi/Attraction_Review-g202560-d5321368-Reviews-Hogklint_Naturreservat-Visby_Gotland.html

Ja tässä meidän ottamia kuvia paikalta:

Näkymä Visbyyseen päin. Melkein niin kuin postikorttikuva...

Mahtaa olla hienot näkymät talojen ikkunoista ulos merelle...

Kallion koloja.



Rantakallion juurella.

Marina istumassa käppyrämännyn päällä.

Joku koira. Joillakin koirilla vaan on niin hyvät ilmeet, että piti ottaa kuva...

Komeat näkymät merelle. Taustalla Ruotsin rannikko, joka ei näkynyt.
Ruotsin rannikolle olisi ollut matkaa noin 90 km
(vertailun vuoksi Helsingistä Tallinnaan on 80 km).

Melkoinen jyrkänne... Korkeutta 48 metriä.

Mika ja taustalla Visby.

 Ja vielä muutama kuva Lummelundan luolista, joista lisätietoa esim. tässä linkissä:

https://sv.wikipedia.org/wiki/Lummelundagrottan

Nyt turisteille esiteltävän luolan osan löysi 3 paikallista poikaa 1950 luvulla. Luolissa valokuvien ottaminen on taitolaji, eli ei meinaa oikein onnistua, mutta tässä nyt jotain kuvia kumminkin:

Opas avaamassa luolan ovea.

Sisältä kuvaa.



Tippukiviä, jotka kasvavat 1 sentin 200 vuodessa.

Opastaulu ulkopuolella.