Tehokas päivä Torontossa

Ensimmäisen lomapäivän aikana olimme ajaneet autolla New Yorkin JFK:n lentokentältä Woodstock monumentin kautta Watkins Glenin puistolle, sieltä Niagaran putouksille ja saavuimme illalla 510 ajetun mailin jälkeen (510 mailia = 816 km) Torontoon. Tällaisen ajomatkan pystyy Google mapsin karttaohjelman mukaan teoreettisesti ajamaan 9h 19min ajolla, mutta kaikkine pysähdyksineen matkassa kului ainakin meiltä yli 12 tuntia, kun välillä kierreltiin myös maaseudun pikkuteillä. Tässä ensimmäisen päivän ajoreitti vielä karttakuvana:

Automatkan pääasiallisin syy oli nähdä Niagaran putoukset ja USA:n maaseutua, mutta idea jalostui lopulta niin, että miksei samalla ajettaisi Torontoon asti, ja yövyttäisi siellä? Jolloin matkaa voisi jatkaa järven ympäri toista kautta takaisin. Jos olisimme yöpyneet jo Niagaran putouksilla, sitten oltaisiin jouduttu palailemaan ainakin osittain samoja teitä takaisin New Yorkiin, mutta ottamalla myös Toronto mukaan matkaohjelmaan nähtiin samalla kertaa USA:n suurin kaupunki New York ja Kanadan suurin kaupunki Toronto.

Koska viikon mittaisen lomareissun pääasiallinen kohde oli New York, niin ajankäyttö oli jaettu niin, että auton ratista maisemien vaihtumista katsottiin yhteensä 2 ajopäivää, joiden välissä oli 2 yötä ja 1 päivä Torontossa. Loppuosa lomasta eli 4 päivää kuluisi New Yorkissa. Minusta tämä jakosuhde juuri näin vaikutti vallan onnistuneelta. Yksikin tehokas päivä Torontossa riittää niin, että siinä ajassa ehtii nähdä aika hyvin ne paikat, mitä Torontossa on - ja mitä "Official Toronto City Passilla" pääsee erittäin edullisesti katsomaan, jos ostaa ja ottaa ko. passin kännykkäänsä jo etukäteen ja ennen matkaa. City passin saa tästä linkistä:

https://www.citypass.com/toronto

Kahden yön ja yhden päivän pysähdys Torontoon myös mukavasti katkaisi autossa istumisen, sillä yhden päivän liikkuminen Torontossa sujui niin, että majapaikkamme, joka Torontossa oli Bremner boulevard 55 - siis aivan urheiluhallin eli Scotia Bank areenan kulmalla ja noin 500 metrin kävelymatkan päässä CN tornilta, niin täältä otimme taksin 6km päässä olevalle Casa Loma -linnalle, ja kävelimme sieltä takaisin. Kaikkialle kaupunkiin näkyvä CN torni toimi mahtavana maamerkkinä, joten eksymisen vaaraakaan ei kaupungilla kulkiessamme ollut. Ja kun kävelimme kaupungin halki lähes viivasuoraa linjaa pitkin (ainut pieni sivuttaiskoukkaus oli kaupungintalon luona oleville Toronto -kirjaimille), niin aika hyvin lyhyessäkin ajassa ehti kaupungin keskustaa katselemaan. Lisäksi meille sattui aurinkoinen talvipäivä, eli keli oli mitä parhain. Tämä mahdollisti huikeat näkymät CN tornista.

Jos haluaa lukea mitä kaikkea ja miten Torontossa voi tehdä, ja kuinka paljon Toronton visiitille pitäisi aikaa varata, niin siihen hyvänä apuna ovat mm. seuraavat matkapäivitykset näissä blogeissa - en siis ala toistamaan tässä nyt kaikkea sitä samaa, mitä Torontosta on kirjoitettu jo aikaisemmin muissa matkablogeissa:

https://www.lily.fi/blogit/blurred-esquisse/toronto-yhdessa-paivassa

Taivaisiin kasvanut Toronto

http://www.curiousfeet.com/2017/09/torontossa-riittaa-tekemista-noin.html

Mutta palataanpa sitten takaisin meidän matkaamme, jonka ensimmäinen kohde oli Pohjois-Amerikan ainoa linna - Casa Loma. Se olikin upea paikka, ja ehdottomasti käynnin arvoinen.

Casa Lomasta matka jatkuin 1,7 kilometriä kävellen Royal Ontario -museoon, josta itselleni päällimmäisenä jäi mieleen laaja kokoelma dinosaurusten luurankoja. Poikettiin tänne, koska tämä kuului yhtenä ilmaisena kohteena Toronto passiin, mutta jos vielä uudestaan käyn Torontossa joskus, niin jätän tämän kohteen kyllä kokonaan väliin. Toki joku historiasta innostunut saisi tässä museossa varmasti kulumaan päivän taikka parikin, mutta kun samoja antiikin Kiinan ja Egyptin patsaita on muissakin kaupungeissa museot täynnä, niin yhden ainoan Toronto -päivän viettäminen tässä museossa ei ole ehkä kaikkein viisain juttu.

Tässä kuvassa kolme dinosaurusta. :-)

Toronton Royal Ontario -museosta kävelymatka jatkui Victoria -yliopiston pihojen läpi oikaisten Toronton kaupungintalolle, jonka edessä on turistien suosimat Toronto -kirjaimet, jotka tietysti valokuvaajille ovat yksi "must kohde".

Kaupungintalolta eli TORONTO -kirjaimilta matkamme jatkui maanalaiseen PATH -verkostoon. Torontossa ei ainakaan talvisin näy kadulla kovinkaan paljon jalankulkijoita, eikä ihme, sillä kaupungin alla kulkee lähes koko kaupungin alueella lähes loputtomalta tuntuva kävelykäytävien eli polkujen verkosto, jonka varrella on kaikenlaisia pikkukauppoja ja ruokapaikkoja. Siellä ne jalankulkijat olivat ja se olikin tungokseen asti täynnä ihmisiä. Aivan huikeaa! Siis jos tämä sama käytäväsysteemi samassa laajuudessaan tuotaisiin vaikkapa Helsinkiin, niin maan alla pääsisi ei pelkästään Forumista Rautatieasemalle, vaan sen lisäksi jatkuvasti haarautuvia ja loputtomalta tuntuvia käytäviä pitkin voisi kävellä myös Ruoholahteen (ja mahdollisesti sieltä vielä Lauttasaareen), tai Töölöön, Kallioon ja vaikka Pasilaan saakka.

 Aikamme maanalaisissa labyrinteissa seikkailtuamme nousimme maanpinnalle lähellä rautatieasemaa, josta jatkettiin maanpinnalla kävellen kohti CN Toweria. On se vaan valtavan korkea torni, josta jo alemmalta näköalatasanteelta (Toronto City passilla ei päässyt sen korkeammalle) avautui aivan huikeat näkymät, ja pilvenpiirtäjiä kohosi horisonttiin asti, niin pitkälle kuin silmä näki. Tämä sama asia oli toki huomattu automatkallakin jo. Kun ajaa Niagaran putouksilta Toronton keskustaan, niin paikannimet vaan vaihtuivat, mutta kaupunkimaisema ei hetkeksikään loppunut. Helsingin alueella vastaavanlaista tiivistä asutusta on oikeastaan vain Kehä-1:n sisäpuolella, sillä Kehä 1:n ulkopuolella asutukseen alkaa jo ilmestyä selviä vihreitä aukkoja sinne tänne. Mutta Kanada oli tiiviin kaupunkimaisesti rakennettu Torontosta pitkin järven rantaa aina Niagaran putouksille asti. Siis yli sata kilometriä pelkkää yhtenäistä asutusta. Tässä se sama CN tornista katsottuna:

Aivan CN Towerin juurella on Ripleys Aquarium, jonka sisäänpääsy sisältyy Toronto passiin, ja joka on myös ehdottomasti käynnin arvoinen. Itselleni päällimmäisenä mieleen jäivät isot hait ja veden alla kulkevat tunnelit, jossa saattoi seisoa liukuhihnalla, aivan kuin matkalaukut lentoasemilla. Tunnelien katon läpi saattoi katsoa kaloja ja oli siellä pari kilpikonnaakin.

Akvaarion jälkeen oli vuorossa lounastauko, jonka jälkeen illalla odotti vielä jääkiekkomatsi Scotia Bank Areenalla, jossa paikallinen Toronto Maple Leafs (vahvistuksena Kasperi Kapanen) kohtasi Colorado Avalanchen (vahvistuksena Mikko Karjalainen). Peli oli varmuudella yksi parhaista, mitä olen koskaan missään ollut seuraamassa. Siis taitavaa peliä, jossa oli yllättäviä ja nopeita käänteitä.

Ekassa erässä ei tapahtunut vielä oikein mitään, sillä molemmat joukkueet vaikuttivat varsin tasaväkisiltä. Mutta sitten toisen erän alussa kotijoukkue Toronto Maple Leafs nousi ensin 2-0 johtoon, ja tunnelma hallissa nousi kattoon, sillä halli oli lähes viimeistä penkkiä myöten aivan loppuun myyty. Kotijoukkueen voitto näytti tässä vaiheessa jo aivan varmalta, mutta sitten vierasjoukkue Coloradosta alkoi tehdä maaleja tiuhaan tahtiin niin, että lopputulos kolmannen erän jälkeen kääntyikin lopulta kotijoukkueen tappioksi 3-6. Harvoin tulee missään NHL-tason ottelussa näin paljon maaleja.

Lätkämatkan jälkeen käveltiin noin 100 metriä takaisin majapaikkaamme, joka ei ollut tällä kertaa hotelli, vaan huoneisto, jonka 48:n kerroksen ikkunoista ja parvekkeelta avautui aivan mahtava maisema Ontario -järvelle ja järven saarella olevalle lentokentälle, joten "kotiparvekkeelta" saattoi katsella myös lentokoneiden jatkuvia nousuja ja laskeutumisia. Siis jotain pieniä matkustajakoneita saarelle laskeutui, vaikka ei tämä kenttä toki Toronton päälentokenttä olekaan. Voisin jopa suositella tätä huoneistoa, jonka voi varata esim. Booking.comin kautta, jos laittaa hakusanoiksi"Condo with unparalled lakefront views Toronto", tai jotain sinne päin. Tässä myös suora linkki varaussivuille, linkki toimii ainakin tällä hetkellä:

Condo-with-unparalleled-lakefront-views

Asunnon omistaa nuorehko kiinalaisnainen (asuu vakituisesti Torontossa, mutta osaa englannin lisäksi puhua myös kiinan kieltä). Hän oli erittäin avulias ja erittäin hyvä tietolähde, jos haluaa ennen matkaansa kysyä mitä tahansa Torontosta, niin vastauksina tuli hyvää informaatiota ja hyviä nettilinkkejä.

Autoturistina USA:ssa ja Kanadassa - reittisuunnitelma

Seuraavan Amerikan matkan tarkoituksena on lentää ensin New Yorkiin, ja jatkaa sieltä matkaa autolla Niagaran putouksille, ja siitä eteenpäin Kanadan puolelle Torontoon, jossa vietetään 2 yötä ja yksi päivä.

Matkaa New Yorkista Torontoon tulee yhteensä noin 500 mailia eli noin 800 km, ja Google Mapsin mukaan teoreettinen ajoaika on 8h 20 minuuttia - jos ei pysähtyisi missään.

Mutta tietysti matkalla kannattaa ja pitää pysähtyä, noin pitkälle matkalle mahtuu muutakin nähtävää, ei pelkästään Niagaran putoukset.

Kun lentokone saapuu New Yorkiin lauantaina illalla, sen jälkeen vuokrataan heti auto, ja majoitutaan JFK:n lentokentän läheisyydessä olevaan hotelliin. Sieltä jatketaan seuraavana päivänä eli sunnuntaina aamulla (toivottavasti liikenne olisi vähän rauhallisempaa?) hotellin aamupalan jälkeen kohti Niagaran putouksia, jolla matkalla ensimmäinen pysähdyspaikka on 4½ tunnin eli 275 mailin eli 440 km jälkeen Watkins Glen State park, jossa on mm. hienoja vesiputouksia. Vesiputouksia myötäilevä polku on nyt kuitenkin talvikaudella suljettu, ja puiston virallisilla kotisivuilla tämä todetaan heti ensimmäisenä asiana: "Please note: The Watkins Glen State Park Gorge Trail now closed for the season."

https://parks.ny.gov/parks/142/

Mutta jos puiston portille nyt ohi ajaessamme kuitenkin poiketaan, niin sitten selviää pääseekö puistoon lainkaan tutustumaan, jos tämä "pääpolku" on nyt tältä kaudelta suljettu. Mikäli puistoon pääsee, näkymät ovat hienoja niin kuin esim. tässä kuvassa:

Watkins Glen State parkissa on 19 vesiputousta. Polku seuraa puron vartta.

Tämä yllä oleva kuva ja 40 muuta upeaa kuvaa Watkins Glen State Parkista löytyvät tästä linkistä:

https://www.mintnotion.com/travel/photos-that-will-make-you-want-to-visit-watkins-glen-state-park/

Watkins Glen -pysähdyksen jälkeen matka jatkuu suoraan ja enempiä pysähtelemättä Niagaran putouksille, jonne on tarkoitus ehtiä vielä ennen iltahämärää. Silloin putoukset ehtii näkemään päivän valossa myöskin. Toki putoukset ovat hienoja iltavalaistunakin, ja sekin kannattaa jäädä katsomaan. Joten putouksilla vierähtää varmasti tunti jos toinenkin, ja siinä on samalla mahdollisuus vaikkapa ruokailla, jolloin päivä ehtii vaihtua iltaan osittain myös ruokailun aikana. Mikäli ruokapöydissä tilaa on (pöytävarauksia etukäteen ei ole ajateltu tehdä), ja mikäli kukkaro kestää :-) - niin ruokailla voi myös Skylon towerissa. 158 metriä korkeasta tornista on upeat näkymät hevosenkenkäputoukselle, kas näin:

158m korkea Skylon Tower Niagaran putousten reunalla.

Todellisuus voi kuitenkin olla paikan päälle saapuessa aivan toinen mitä näkyy näissä aurinkoisen kelin mainoskuvissa pitkin ja poikin internettiä. Nimittäin sumuisella ilmalla putous ei näy juuri ollenkaan ja vesiputous itsekin on jonkin sortin sumun ja usvan lähde aurinkoisellakin ilmalla, ja pilvisellä ja sumuisella ilmalla näkyvyys voi olla käytännössä nolla. Jolloin esim. tässä jokin aika sitten live-kameran kuva internetissä näytti tältä:

Niagaran putous sumuisena päivänä, jolloin näkyvyys on lähes nolla.

Mikäli kävisikin niin huono tuuri, että juuri sinä päivänä kun itse saavumme putouksille, sattuisikin olemaan oikein sumuinen keli, niin tältä varalta on olemassa varasuunnitelma niin, että silloin vaan todetaan nopeasti tilanne, että "nyt ei tänään näe mitään", ja jatketaan matkaa Torontoon, jonne on putouksilta puolentoista tunnin eli noin 140 km ajomatka.

Emme ole koskaan käyneet Torontossa, joten yhden päivän aikana on tarkoitus katsoa kaupungin tärkeimmät nähtävyydet, jotka ovat CN-tower, CN-tornin juurella oleva Ripley´s akvaario, Casa Loma -linna, Royal Ontario -museo ja mahdollisesti vielä Toronton eläintarha tai Ontario Sciense Center, joka kai vastaa aika pitkälle Vantaan Heureka -tyyppistä tiedekeskusta. Kaikkiin näihin viiteen paikkaan pääsee sisään Toronto -turistipassilla melko edullisesti, tai ainakin edullisemmin, mitä pääsyliput näiden kohteiden portilta ostettuna maksaisivat. Nämä Toronton Citypassit näihin nähtävyyksiin on siis ostettu jo, ja yhdeltä aikuiselta yhteishinnaksi tuon päivän nähtävyyskierrokselle tuli 5 kohteelta yhteensä 70,11 euroa.

Casa Loma Torontossa.

Kun on pyöritty päivä Torontossa ja nukuttu toinenkin yö aivan näköalatornin juurella Ontario -järven rannalla sijaitsevassa majapaikassa, sen jälkeen on aika poistua Torontosta ja palata takaisin siihen, että miten putousten katselu onnistuikaan Niagaran putouksilla? Jos sattui sateinen tai sumuinen päivä tulomatkalle, sitten ajetaan parin päivän päästä samaa reittiä takaisin New Yorkiin, ja toivotaan josko nyt kelit suosisivat ja näkyvyys olisi parempi.

Mutta mikäli Niagaran putoukset on jo menomatkalla nähty, eikä sinne ole enää tarvetta uudelleen palata, sitten jatketaan matkaa Ontariosta eteenpäin, ja Ontario järvi kiertäen ajetaan Kingstonin kautta Lake Placidin kumpuileviin maisemiin, ja sitä kautta takaisin New Yorkiin, jossa on vuokra-auton palautus. Vuokra vuorokausia autolle tulee näin ollen 3 kpl. Autokin on jo vuokrattu, ja auton vuokrauksen hinnaksi tuli 328,76 euroa - hintaan sisältyy myös navigaattori ja lisäpyynnöstä kitkarenkaat, koska nastarenkaita ei ollut saatavilla.

Lake Placidin keskustaa talvisissa maisemissa. 

(kuva bongattu netistä)

Lake Placid on useimmille suomalaisille tuttu nimi myös vuoden 1980 talviolympialaisista. Näissä kisoissa Juha Mieto hävisi Ruotsin Thomas Wassbergille yhden sadasosa sekunnin 15 km hiidossa, ja itsekin juuri ja juuri tuon hetken vielä muistan, sillä olin sillä hetkellä 9-vuotias ja kisoja tuli seurattua.

Mikäli New Yorkiin palatessa aikaa jää, niin ylimääräinen aika voidaan käyttää tuntia ennen New Yorkia sijaitsevassa Woodbury Outletissä, jossa on mahdollisuus tehdä edullisia ostoksia.

Woodbury outletistä pidemmät tarinat löytyvät esim. tästä blogista:

https://checklistbyblond.casablogit.fi/2014/03/06/woodbury-outlet-shoppailijan-taivas/

Jos joku on jo aikaisemmin ajellut aikaisemmin New Yorkista Niagaran putousten kautta Torontoon ja takaisin, niin hyviä vinkkejä matkan varrelta saa ehdottaa, että mitä talvikaudella 2018-2019 kannattaisi käydä katsomassa?

New Yorkiin palatessamme jää vielä 4 päivää aikaa tutustua New Yorkin nähtävyyksiin. Ihan kaikissa paikoissa noin nopeasti ei ehdi käymään, ja ihan kaikissa paikoissa ei ole tarkoituskaan käydä, sillä suurin osa nähtävyyksistä tuli jo katsottua ensimmäisellä New Yorkin matkallamme vuonna 2011. Mutta silloin lapset olivat vielä melko pieniä (11 ja 13 vuotta), joten he eivät muista enää kaikkea, ja silloin lapsen silmin kaikki näyttää varmaankin aina muutekin isolta ja ihmeelliseltä. Mutta nyt tälle reissulle lähdettäessä on lapsillakin jo ikää 18 ja 20 vuotta.