Lumbardasta Dubrovnikiin

Oman veneemme kääntöpisteenä oli Korculan saaren kärjessä oleva Lumbardan kylä. Osa venekunnasta kävi Korculan saaren "pääkaupungissa" Korculassa saakka, joka on vähän kauempana ja vähän isompi paikka. Mutta meidän veneessä nautittiin merellä olosta hitaasti tuulen viemänä ja nautittiin enempi aikaa myös maissa. Päätän tämän matkan kertomuksen tähän, joten tiivistän matkan loppuosuutta hieman.

Lumbarda on siis pieni viehättävä, että myöskin erittäin rauhallinen kylä. Omasta mielestäni erittäin kaunis. Jos taas miettii mahdollisia paikkoja, jossa voisin omia eläkepäiviäni viettää, niin tämä voisi hyvinkin olla yksi vaihtoehto, tai ainakin pakopaikka talveksi, jos haluaa Suomen talvet viettää jossain etelän lämpimissä maissa.

Dubrovnik, josta lähdettiin liikkeelle, ja jonka vanhassa kaupungissa vietimme lomaviikkomme viimeisen illan, on ensimmäistä kertaa kaupungissa käyvälle todellinen yllätys. Siellä on yllättävän paljon katsottavaa. Ja varsinkin muurien kokonaan ympäröivä vanha kaupunki on todella upea ja ainutlaatuinen.

Minusta Dubrovnikin voisi aivan hyvin rinnastaa esim. Roomaan tai johonkin muuhun todella tunnettuun Välimeren maiden historiallisesti tärkeään kaupunkiin, mutta Dubrovnikista ei ole tällä tasolla puhuttu ikinä mitään. Itse asiassa ennen lomamatkaani sinne en ole varma olisinko koskaan itse edes kuullut edes kaupungin nimeäkään missään mainittavan. Kroatian Split on itselleni tunnetumpi, kun kavereita on käynyt siellä, mutta itse en ole sinne asti vielä ehtinyt.

Jotkut ovat reissun jälkeen kyselleet, että pitääkö olla vähintään miljonääri, jos käy purjehtimassa Välimerellä ja viettää viikon uudessa hienossa veneessä? Vastaus on helppo - ei tarvitse olla miljonääri.

Jos kuukausittain vaikkapa vain satasen pystyy laittamaan syrjään, niin siten pystyy purjehtimaan Välimerellä pienessä porukassa vaikka joka vuosi viikon verran. Matematiikka ja jakolasku toimii vielä lisäksi niin, että mitä isompi porukka veneessä on, sitä halvemmaksi tulee. Meitä oli tällä kertaa meidän veneessä 4 veneilijää, ja 8 sinne olisi mahtunut - siis kahdeksalle oli petipaikat olemassa. Halvemmaksi olisi siis tullut, jos olisi vielä löytynyt jokunen muukin matkaan lähtijä, mutta tällä kertaa omat kustannuksemme muodostuivat seuraavasti:

Veneen vuokra + edestakainen lento Hki-Dubrovnik Norwegianin lennolla = 965,00€.

Veneen varustaminen, taksimatkat, pyöräretket, ruokailut + tarjoilijoiden tippaukset, veneeseen ostetut eväät, veneen tankkaus (43 litraa dieseliä meni), pääsymaksu Dubronikin vanhan kaupungin muurille & kaikki muu mikä viikon aikana kului ja meni = neljältä yhteensä 1456,18 euroa, eli yhtä nokkaa kohden =  364,05€.

Näin ollen oma matkani tuli tällä kertaa kustantamaan 965,00 + 364,05 = 1329,05 euroa (all inclusive).

Jos oltaisiin asuttu viikko hotellissa, ja vuokrattu auto tai vuokrattu matkailuauto, niin kustannukset olisivat varmaankin olleet suunnilleen samaa luokkaa? Itse asiassa vuokraveneellä ajo verrattuna vuokratulla asuntoautolla ajoon ei paljon eroa toisistaan, paitsi että 12-metrisessä veneessä on paljon enempi tilaa, ja vene kulkee vesillä, auto tien päällä.

Ja yhteistä näille molemmille on se, että voi itse päättää omista reiteistään ja aikatauluistaan. Autossa/veneessä syödään itse kokattu aamiainen, plus jokin kevyt "keitto lounas", ja illalla söimme ravintolassa sitten vähän enemmän ja paremmin. Ruokailun kustannukset olivat näin toteutettuna itse asiassa aika edulliset, eihän einekset ja ruokajuomat paikan päällä paikallisista marketeista hankittuna kovin paljoa maksa.

Tietysti - jos harkitsee purjehdusreissua esim. Välimerelle, niin raha ei ole ainoa kynnyskysymys, tai matkan kustannus on varmaankin se helpoimmin ratkaistavissa oleva asia. Mutta enhän esim. minä yksin pystyisi tällaista reissua järjestämään. Ensinnäkään minulla ei ole mitään veneilytutkintoja suoritettuna (kansalaisopistossa toki näitä kursseja voisi ihan muutaman kympin kurssimaksuin suorittaa), mutta ilman näitä tutkintoja en saisi edes venettä vuokrattua mistään. Eihän autovuokraamokaan autoa anna, jos kuskilla ei ole ajokorttia.

Toisekseen veneen - ainakin purjeveneen - käsittely yksin on hieman hankalaa, ja ainakin rantautuessa on iso apu, jos on useampi henkilö köysissä kiinni. Joten joku sopiva porukka pitää löytää, jos meinaa reissuun lähteä. Ja sopiva myös siinä mielessä, että kun samassa veneessä aiotaan viikkoa asua, niin toki pitää tulla myös hyvin juttuun keskenään.

Vaadittavat tutkinnot ja jonkin verran veneilykokemusta jos ainakin yhdellä porukasta löytyy, sitten ei kait muuta kuin menoksi! Nykyään nämä kurssit ovat oman tietoni mukaan nimeltään "Navigointi 1" ja "Navigointi 2" -kurssit, jotka ovat uusia, jokaisen veneilijän veneily- ja navigointitaidon peruskursseja. Navigointi 1 ja 2 korvaavat aiemmat Saaristo-laivuri ja Rannikkolaivurikurssit.

Entä jos veneillessä sattuu vahinko?

Sekin mahdollisuus tietysti aina on, että merellä voi sattua periaatteessa mitä tahansa. Sitä varten vuokraveneessä on aina vakuutus, jossa on noin 500 euron omavastuu. Sillä siis pitäisi selvitä, kävi miten kävi - pahimmat skenaarit kai siinä, että tulisi törmäys toisen aluksen kanssa (varsinkin rannasta lähtiessä tai rantautuessa toisen veneen kylkeen pitää olla tarkkana), tai sitten vene saa pohjakosketuksen, jolloin karille ajon voimakkuudesta riippuu sitten se, miten pahasti vene vaurioituu.

Mutta meille nyt ei onneksi mitään sattunut, joten tässä vaiheessa on helppo hymyillä. Seuraavaksi matkaosuus Lumbardasta Dubrovnikiin kuvallisena kerrontana:

Lumbardan satamaa. Lumbarda oli ainut paikka, missä rantauduttiin vieras-
venesatamaan ja maksettiin satamamaksut (noin 50€). Muuten rantauduttiin
aina jonkun ravintolan rantaan, ja ruokailtiin samassa ravintolassa.

Lumbardan hiekkarantaa kaupungin keskustassa. Jos vettä sataa, sitä voi
tulla kerralla paljon. Edellisessä päivityksessäni kerroin noin puolen tunnin
rankkasateesta. Sen sattuessa tässä kohtaa lienee ollut aika kova virtaus.

Lumbardan keskustaa.

Pengerrettyjä teitä Lumbardassa. Etenkin kapeiden kujien risteyksissä
autoilijan pitää olla tarkkana. Ettei lähde maali auton kyljistä, jos ajaa
liian lähelle kiviseinää...

Lumbardan opaskartta (klikkaamalla suuremmaksi). Rantauduimme
kohdassa 20 ja kohdassa 10 illastimme ravintolassa nimeltä "More".

Ravintola Moren takaterassi. Mukava siksi, että meri oli valaistu, jolloin
pöydässä istuessaan saattoi katsoa, kun kalat uivat vieressä meressä.

Saavuttu takaisin Dubrovnikiin ja vene tankattu. Dieseliä meni viikon reissussa
43,23 litraa ja se maksoi 379,99 kunaa. Yhdellä eurolla saa noin 7,5 kunaa,
joten viikon polttoaineet maksoivat noin 50 euroa. Ainakin yksi päivä ajettiin
koko päivän moottorilla, kun oli niin tyyni keli, ettei purjeita nostettu.

Takaisin lähtösatamassa. Sukeltaja on tarkastanut veneen. Vene ja miehistö
saatiin ehjänä ja ilman naarmuja takaisin, joten tässä vaiheessa on helppo
hymyillä! Itse olen miehistön ryhmäkuvassa oikealla.

Dubrovnikin vanhaa kaupunkia. Näitä kapeita ja mäkisiä
kujia on loputtomasti.

Dubrovnikin vanhaa kaupunkia Stradun -pääkadulta katsottuna.

Näkymä vanhan kaupungin muureilta kaupunkiin. 

Näkymä vanhan kaupungin muureilta merelle. Kuvassa
myös terassiravintola monessa eri tasossa.

Auringon lasku kaupungin muurilta katsottuna.

Näkymiä vanhan kaupungin muurilta toiselle rantaravintolalle.

Marijina -katedraali vanhassa kaupungissa.

Sama katedraali.

Vanhaa kaupunkia lähellä satamaa.

Vanhan kaupungin muureja kaupungin keskustaan päin.

Ravintola vanhan kaupungin muurin sisäpuolella.

Oma illallispaikkamme vanhassa kaupungissa ja lomareissun viimeinen ilta.

Satamaravintola vanhassa kaupungissa.

Vanhan kaupungin satamaravintolan terassia satamaan päin.

Pienen merenneidon suihkulähde vanhassa kaupungissa.

Viimeiset juomat vanhan kaupungin satamaravintolassa - ja sitten kotiin!

 

Mljetin suolajärvet

Mljetin saareen tutustuimme rantautumalla kolmessa kohtaa, ensin Prozura Lukassa, sitten Polacessa ja viimeksi vielä saaren päässä olevassa Pomenassa. Mljetin saaresta yli puolet on luonnonsuojelualuetta, ja Polacen ja Pomenan kylät ovat luonnonsuojelualueen keskellä. Pomenassa on saaren ainoa hotelli, nimeltään "Hotel Olisej Mljet"ja sen naapurissa toimii mm. "Guesthouse Pomena", joten jos saarelle lossilla tulee ja jos siellä yöpyä haluaa, niin ilman venettäkin tämä onnistuu kyllä.

Luonnonsuojelualue kattaa mm. isot ja vihreät metsät, ja kuulemma Mljetin saarella on Euroopan vanhin suojeltu mäntymetsä. Näin minulle kerrottiin ja näin myös matkaesitteissä lukee, mutta montako hehtaaria mäntymetsää on, ja kuinka vanhoja siellä olevat männyt on - siitä minulla ei ole mitään tietoa. Mutta vanhoilta nuo paksurunkoiset männyt joka tapauksessa näyttivät. Vanhoja mäntyjä oli kylissäkin, eli niitä nähdäkseen kylästä ei tarvitse poistua ympäröiviin metsiin.

Vanha mänty Pomenan kylässä. Etualalla vuokrattavia polkupyöriä.
Pyörän vuokraus käy joustavasti - hinnoista voi tinkiä ja henkilöpapereita
ei kysellä. Saarelaiset ovat luottavaisia, ja ehkä seuraavat katseella mistä
veneestä kukin tulee. Jolloin jos ei fillaria palauttaiai, kai he sitten perästä
kyselevät. Tai löytäjä palauttaa vuokraajalle takaisin? Kaikki selvästikin
tuntevat toinen toisensa - myös veneturistit ovat sosiaalista väkeä, ja tutustuvat
toisiinsa nopeasti.

Mljetin saarella kasvaa kaikkea laidasta laitaan, ei pelkästään mäntyjä, vaan joukossa on toki palmujakin.

Pomena. Olisej -hotellin sisäpihalta otettu kuva.

Vanhojen mäntymetsien ohella toinen Mljetin saaren erikoisuus on suolajärjet. Niitä on 2 kpl, ja ne ovat yhteydessä toisiinsa kapean kanavan kautta. Lisäksi yksi kanava järviltä menee merelle, ja siitä kai johtuu saarten sisäjärvien suolaisuus.

Pienen suolajärven nimi on "Pieni järvi" eli kroatiasi "Malo jezero" (venäksi olisi "malenkoi ozero") ja suurempi järvistä vastaavasti "Suuri järvi" eli kroatiaksi "Veliko jezero" (venäjäksi sama "velikoi ozero". Nämä 2 kieltä eivät siis kovin paljon toisistaan eroa, joskin kroatialaiset sanoivat, että eivät he ilman opiskelua venäjää kuitenkaan ymmärrä.



Tienvarsi opaste, jossa suolajärvet näkyvät kartan keskellä.

Suolajärvien rannoilla on myös luostarin, johon en ehtinyt tällä kertaa sen paremmin tutustua, mutta hyvä ilmakuva siitä on mm. tässä linkissä:

https://www.shutterstock.com/video/clip-2847670-stock-footage-national-park-on-island-mljet-dubrovnik-archipelago-croatia-the-oldest-pine-forest-in-europe.html

Luostari myös näkyy tässä itse ottamassani kuvassa:

Keskellä kuvaa järven vastarannalla näkyy luostarin rakennukset.

Tässä vielä pari muuta kuvaa suolajärviltä, joiden vesi on erittäin lämmintä ja sopii uimiseen hyvin:


Pyöräretkeily on aika hyvä ja myös suosittu tapa tutustua saaren luontoon. Pyöräily on myös samalla hyvää kuntoliikuntaa, sillä maasto on todella mäkistä. Ja tekee jaloille hyvää, jos on päivän istunut veneessä.

Mletin saarilla on luonnon lisäksi pitkä, monituhatvuotinen historia. Saarelta ovat myös saaneet alkunsa lukuisat legendat, kansantarut ja merirosvotarinat. Saaren ensimmäiset asukkaat saapuivat saarelle jo yli 4000 vuotta sitten. He asettuivat luonnonlähteiden juomakelpoisen veden äärelle ja jäivät alueelle sen hyvien maanviljely- ja kalastusmahdollisuuksien vuoksi.

Kreikkalaisten merenkulkijoiden tiedetään käyttäneen saarta suojapaikkana myrskyiltä ja merirosvojen hyökkäyksiltä. Roomalaiset ulottivat valtansa Mljetiin noin 2000 vuotta sitten, ja saaren ohi (saaren ja mantereen välissä) kulki tärkeä roomalaisten purjehdusväylä. Näiltä varhaisilta aikakausilta on säilynyt useita muistomerkkejä, kuten kuvernöörin loistokas talo muinaisine kylpyaltaineen ja suojatorneineen. Saarelta löytyy myös kaksi ikivanhaa kristillistä kirkkoa. Näissä seuraavissa kuvissa kylämaisemia Polacesta ja OPomenasta. Nämä 2 pikkukylää ovat 4km päässä toisistaan, joten kylästä toiseen voi vaikka kävelläkin. Nopeammin ja laajempia alueita tutkii kuitenkin, jos vuokraa polkupyörän.

Osa venekunnasta rantautuneena ravintolan laituriin. Heti kun vene lähestyy
rantaa, kaikki ravintolan pitäjät juoksevat omalle laiturilleen viittomaan
käsimerkkejä ja tarjoamaan köyttä. Veneily on vuosien saatossa kehittynyt.
Aikaisemmin, kun vene tuli maihin, ekana kysyttiin onko teillä vettä?
Sen jälkeen eka kysymys oli, että onko teillä sähköä? Nyt kun vene rantau-
tuu, ekaksi kysytään mikä on Wifin salasana? :-)

Polecan rantatietä. Talot ovat rivissä tien varressa, joten kylä on muodoltaan
aika pitkä ja kapea.

Oma illallispaikkamme Polecassa.

Vanhoja linnoitusten raunioita Polecassa.

Turisteille riittää ohjeita ja tekemistä.

Autojakin voi vuokrata Polecassa. Autolla ajaakin äkkiä vaikka saaren
päästä päähän. Mutta ei voi poiketa kinttupoluille, niin kuin polkupyörällä.

Meren lahdissa veneitä parkissa. Näin yöpyminen ei maksa mitään. Jos
kiinnittyy ravintolan laituriin, sekään ei maksa mitään ja saa "ilmaiseksi"
sähköt ja Wifin, jos aikoo syödä ravintolassa. Muuten pitää maksaa jotain
tai joutuu lähtemään pois maksavien asiakkaiden tieltä. Rantaravintolat
ovat vähän kalliimpia, niissä ruoka maksaa saman mitä Helsingin Rossossa.
Eli 20 eurolla syö varsin hyvin. Juomat ovat halpoja.

Kiviaitoja riittää ympäri saaren. En tiedä miksi näin paljon ja näin suuria
on joskus rakennettu. Kiviä riittää kyllä. Ja jää vielä ylikin. Että ei ongelmaa
sen puoleen.

Pomenan rantakatua hotellin edustalta.

Pomenan keskustaa.



Ja vertailun vuoksi Polecan keskustaa. Aika samalta näyttää.

Ravintola-annokset ovat  suuria ja maukkaita.

Linnoituksen raunioita Polecassa.

Yksityiskodin terassia kadulle päin. Viihtyisältä näyttää.

Viikon ainoa sadekuuro oli tässä . Satoi rankasti noin puoli tuntia.

Leppoisaa iltamaisemaa Pomenassa.
Kuvassa ei näy meren tuoksu ja lintujen äänet,
mutta se on iso osa kokonaisuutta.

Hunajasaarelle...

Kroatia oli toisen maailmansodan jälkeen yksi Jugoslavian tasavalloista, ja se itsenäistyi vuonna 1991. Nykyisin Kroatiassa on noin neljä ja puoli miljoonaa asukasta. Sana "Jugo-slavia" on siis esim. venäjänkieltä osaavan korvaan "Etelä-slavia", ja kieli onkin jossain määrin läheistä sukua esim. venäjänkielelle, joka myös kuuluu slaavilaiseen kieliperheeseen. Jos on opiskellut edes lyhyen venäjän oppimäärän koulussa, niin Kroatiassa tutulta kuulostavia sanoja vilisee joka puolella. Sanoista saa myös nopeasti selvää, koska Kroatiassa ja Suomessa on samat kirjaimet (toisin on Venäjällä).

Venäjän kielessä sana "hunaja" lausutaan "mjod" ja kirjoitetaan "med" (een päälle tulee 2 pilkkua) - kas näin = "мёд". Sama sana kroatian kielessä on "mljet" ja tarkoittaa sielläkin hunajaa.

Mljet -niminen saari on Dubrovnikin edustalla oleva 37 km pitkä saari, joka on myös suosittu matkailukohde. Saari on 37 kilometriä pitkä ja se on noin 3 kilometriä leveä. Saarella asuu vakituisesti noin 800 asukasta, ja lomasesonkina kesäisin varmasti paljon enemmänkin, kun rantaravintoloissa yms. tarvitaan henkilökuntaa. Saarella sijaitsee Mljetin kansallispuisto. Saaressa on myös luola, jossa Odysseus tarun mukaan vietti seitsemän vuotta.

Mletin saari. Punaisen nastan kohdalla on Prozurska Lukan -niminen lahti. Dubronik näkyy kartalla oikealla alhaalla.

Omalla veneretkellämme rantauduimme Mljetin saarta tutkimaan kolmessa eri kohdassa. Ensimmäisen purjehduspäivän päätepiste oli Prozurska Luka, joka on kaunis luonnon lahti, ja josta lintuperspektiivikuvaa ja lisätietoa tässä linkissä:

http://www.mljettravel.com/prozurska-luka.html

Niin kuin yllä olevan linkin ilmakuvassakin näkyy, lahteen rantautuneet veneet ovat kiinni poijussa, sillä ranta on niin matala ja kivikkoinen, ettei ainakaan 8 tonnisella purjeveneellä rantautuminen ole mahdollista. Mutta ei se mitään, silloin yövytään poijulla ja aamulla voi aamupalan jälkeen pulahtaa aamu-uinnille omasta veneestä... Ei yhtään hullumpi aloitus aamulle!

Mutta palataanpa nyt kuvallisen kerronnan myötä nyt hiukan ajassa taaksepäin, eli tässä ekan päivän purjehdus kuvin kerrottuna:

Kun poistutaan ACI-marinan venesatamasta, joka on lahden pohjukassa,
niin ensin merelle päästäkseen pitää alittaa suuri Franjo Tudmanin mukaan
nimetty silta. Sillalla pituutta 518 metriä ja korkeutta 49 metriä. Suuret
laivat ja purjeveneet mahtuvat hyvin alta.

Sillan alituksen jälkeen oli aika nostaa purjeet.

Kroatian rantakalliot ovat kauniita - ainakin ensimmäistä kertaa paikalla
olevan silmille.

Mljetin saarella on paljon luolia, myös Odysseuksen luola. Tämä ei ole
kuitenkaan se, vaan joku muu luola.  Odysseyksen luola on saaren puoli-
välissä, ja "ison meren puolella", me purjehdimme pelkästään rannikon
puolella Mljetin saarta.

Toisen venekunnan veneet tunnisti jo kaukaa Suomen lipusta. Ja olihan
veneissä tietysti myös radiopuhelimet, joiden avulla saatiin pidettyä
yhteyttä toinen toisiimme.

Rantamaisemaa Dubrovnikin ja Mljetin saaren väliltä. Tässä mantereen
puoleista rantaa.

Auringon palvojia riitti vielä lokakuussakin.

Tyypillistä rannikoiden luontoa, jos ylipäätään jotain
kasvillisuutta oli. Aika paljon rannikoista oli myös
paljaita, ilman mitään kasvillisuutta.

Tässä kuvassa parasta purjehdusta. Sopivastai tuulta, ja äänetöntä ja tasaista
menoa. Purjevene ei siis hypi aallokossa samalla tapaa kuin moottorivene,
vaan purje tasaa menoa. On myös erittäin ekologinen tapa matkustaa.
Aiemmin luulin, että purjehtiminen on märkää puuhaa, mutta ei ainakaan
isommissa purjeveneissä vesi loisku kannalle ollenkaan.

Saapuminen Prozurska Lukan lahden poukamaan.

Koska rantaan ei päästy ja veneet kiinnitettiin poijulle, niin rannalta
ravintoloitsija tuli tekemään kauppoja veneisiin. Toi mukanaan oman
ravintolansa Menyyn, ja tarjosi omalla veneellään kyydin ravintolaansa,
jos ja kun illalla haluttaisiin syömässä käydä.
Tämä jos mikä on yritteliäisyyttä parhaimmillaan.

Rantaravintolaa illan valaistuksessa.

Ilta pimenee ja ruokailuun valmistautumassa.

Aamulla herätessä voi pulahtaa aamu-uinnille.

Kas näin se käy!

Mika aamu-uinnilla.

Matka jatkuu seuraavaa satamaa kohden. Näkymät lahden poukamalta ulos.

Saarelle pääsee myös tällaisella lossilla.

Karua maisemaa ja hyvin erilaista, mitä Suomessa veneestä näkee.

Jyrkkiä rantakalliota. Maisema on hyvin erilaista mitä esim. Espanjassa.

Paikallista ranta-asutusta Mljetin saarella.

Sama kuva lähempää.