Autoturistina USA:ssa

En ole koskaan itse ajanut autolla USA:ssa, vaikka linja-auton kyydissä olen matkustanut New Yorkista Washingtoniin ja takaisin, ja haaveissa on kyllä joskus ajaa autollakin rannikolta rannikolle. Sellaiseen reissuun täytyy vaan sitten löytää joku kaveriporukka, sillä oman perheen puolelta innostusta noin pitkälle automatkalle ei tahdo oikein löytyä.

Seuraavalla USA:n matkalla on tarkoitus vuokrata auto, ja ajaa New Yorkista Niagaran putouksille, ja jatkaa siitä eteenpäin Kanadan puolelle aina Torontoon asti. Kun Toronton tärkeimmät nähtävyydet on katsottu, sitten palattaisiin Ontariojärvi kiertäen toista kautta takaisin, ja loppuosa viikon lomasta kuluisi New Yorkissa.

Autolla ajaminen USA:ssa voi olla ja varmaan onkin erilaista kuin mihin Suomessa on totuttu, ja netistä löytyykin lukuisia hyviä ohjeita autolomaa USA:ssa suunnitteleville. Omasta mielestäni pari parasta opaslinkkiä löytyvät täältä:

http://www.suuntanamaailma.com/amerikan-road-trip-selviytymisopas/

http://www.autoeurope.fi/go/kuljettajan-opas-usa/

Tuo jälkimmäinen taitaa olla jossain mielessä "kaupallinen linkki", jossa pyydetään kaikissa käänteistä ottamaan heihin yhteyttä (auttavat varmasti mielellään), mutta kaipa muitakin vaihtoehtoja on myöskin, ja ominkin avuin voi aina selvitä tai asioita selvittää.

Joskus ohjeet ja varoittelut tuntuvat jo melkeinpä hätävarjelun liioittelulta, mutta ehkä niihin on syytä suhtautua vakavasti, siltä varalta että jospa ohjeet ja kokemukset ovat totta kuitenkin?

Tässä joitakin asioita, joita olen itse vähän kummastellut, että onko todella näin?

Esim. täällä linkissä https://www.rhinocarhire.com/Sitemap.aspx seuraavia ohjeita:

Autolla USA:ssa:

1) "Radar traps are more common than fixed cameras. You can also be pulled over by a police car. In all cases, stay in the car until you are approached and keep your hands visible."
Eli poliisin pysäyttäessä kädet täytyy pitää koko ajan näkyvillä? Sitten siitä seuraa varmaankin myös se, että ajokortti ja auton paperit täytyy pitää hanskalokerossa, tai sisäkatossa olevan aurinkolipan takana, josta ne saa pyydettäessä otettua ja näytettyä niin, että kädet pysyvät koko ajan näkyvillä. Pahin skenaario kai on ilmeisesti sellainen, että jos on ajokortti lompakossa ja jos lompakko on povitaskussa, niin poliisi voi kokea käden laittamisen taskuun niin yllättävänä ja uhkaavana, että ampuu heti? Siis siltä varalta, että autossa olevalla olisikin pyssy taskussaan...?

2) "...suomalainen tapa tankata ensin auto ja maksaa vasta sen jälkeen, ei ole hyväksyttyä USA:ssa. Sinun täytyy sen sijaan ensin rekisteröidä luottokorttisi tankkiautomaatilla tai palvelutiskillä ja tankata vasta sen jälkeen. Summa veloitetaan luottokortilta automaattisesti." (linkki: http://www.suuntanamaailma.com/amerikan-road-trip-selviytymisopas/)
Varmasti hyvä tietää tämäkin, niin osaa toimia heti oikein, eikä kulu aikaa ihmettelyyn.

3) "...Selvitäthän kanssamme hyvissä ajoin etukäteen, saako valitsemallasi autolla ajaa toivomiisi naapurimaihin. Jos haluat matkustaa vuokra-autolla mihin tahansa toiseen valtioon, kuten esimerkiksi Kanadaan, Meksikoon tai myös Alaskaan, otathan meihin yhteyttä joka tapauksessa etukäteen jo ennen USA:n matkaa" (linkki: http://www.autoeurope.fi/go/kuljettajan-opas-usa/)

Tämä pitää paikkaansa, ja tätä asiaa kävin sähköpostitse läpi autovuokraamon kanssa, kun auton netin kautta vuokrasin jo ennen matkaa. Jolloin esim. Kanadaan matkustaessa on kaksi reunaehtoa. Toinen ja helpoin niistä on se, että auton vakuutus on koko matkan ajan voimassa vain, jos se vakuutus on tehty siinä maassa, mistä matka alkaa ja mistä auto on vuokrattu.

Tässä kohdin kai kenellekään ei voi virheitä sattua, eli jos lentokone saapuu New Yorkiin, auto vuokrataan lentokentältä ja vakuutukset tehdään siinä, niinä niin kaikki menee automaattisesti ihan oikein. Toinen reunaehto rajan ylityksessä on se, että toiseen valtioon vuokra-autolle siirryttäessä rajan ylitykselle pitää olla autovuokraamon lupa. Ja sen saa kysymällä. Sitten vaan printtaa sähköpostin talteen. Mitään muita järjestelyitä tähän ei oman käsitykseni mukaan liity, ja vuokra-autoja liikkuu esim. Niagaran putousten kohdalla rajan yli molempiin suuntiin satoja kappaleita joka päivä.

Koska oman matkamme ajankohta on tammikuu, kyselin myös onko vuokra-autoon saatavilla nastarenkaita, mutta niitä ei ollut. Kitkarenkaat on alla kuitenkin, joten eiköhän niillä pärjätä. Isot tiet ovat sulina ja hyvin suolattuina kuitenkin.

Sitten pitää myös miettiä missä päin aikoo ajaa. Seuraavan matkan automatka kun alkaa New Yorkissa JFK:n lentokentältä, niin olisi varmasti hienoa ajella Manhattanille, kun matka alkaa sunnuntaina aamulla, niin silloin ei keskustassa ole ehkä pahin ruuhka-aika? Paitsi, että autoja näyttää riittävän siltikin. New Yorkissa - jos liikennemerkein ei ole toisin osoitettu - nopeusrajoitus on joka paikassa 25 mailia tunnissa. Eli 40 km/h.

Koska New York on iso kaupunki, aina jossain päin kaupunkia tapahtuu jotain. Voi olla tietöitä, kolareita tai muuten vaan liikenne ruuhkautuu, ja kun katsoo YouTubessa olevia videoita, voi hämmästellä miten kauan paikasta toiseen siirtyminen saattaa "viikonlopun rauhallisessa liikenteessä" kestää. Siis voi mennä tuntikausia. Ilmeisesti on siis parasta pyrkiä pois New Yorkista isoja moottoriteitä pitkin ja suorinta reittiä. Maaseudulla todennäköisesti on väljempää, eikä tarvitse jäädä ruuhkiin seisomaan.

Saas nähdä miten reissussa käy? Eiköhän tuo hyvin suju, jos on etukäteen hyvin valmistautunut kaikkeen. Ensimmäinen tehtävä on tietysti se, että pitää löytää lentokentältä juuri se autovuokraamo, jossa auto odottaa. Onneksi lentokenttäjuna vie perille, ja ilmakuva juna-asemalta auttaa hahmottamaan autovuokraamono sijainnin juna-aseman vieressä. Käteviä nämä Googlen karttaohjelmat nykyisin! Omassa lapsuudessani olisi vaan täytynyt tutkia karttaa, joka kuitenkin oli epätarkka tai vanhentunut, jolloin sen jälkeen ainoa apu oli kysellä neuvoja... :-)

LISÄYS 21.12.2018:

Ja vielä yksi asia tai pikemminkin varoitus talvella USA:ssa autoileville:

Jos on ollut yöllä pakkasta, ja jos on auton lasit jäässä, niin Suomessa tavallinen tapa liikkeelle lähtiessä on se, että istuu ensin autoon, ja laittaa moottorin käyntiin ja lämpenemään. Ja sitten tulee ulos autosta ja kaikessa rauhassa skrapailee ikkunat puhtaiksi.

USA:ssa tämä ei onnistu näin, ja tässä kohtaa näin toimien voi käydä todella hullusti.

Nimittäin USA:ssa ajetaan aina auton ovet lukittuna, ja monissa automerkeissä on automaattitoiminto, joka itse pistää auton ovet lukkoon minuutti-pari sen jälkeen, kun auto on käynnistetty. No nyt jos kuljettaja on yksin liikkeellä, eikä autoon sisälle jää ketään muita ihmisiä silloin kun kuljettaja lähtee puhdistamaan auton ikkunoita, niin lopputulos on se, että auton laseja puhdistaessa auto lukitsee itse ovensa, ja avaimet ovat virtalukossa ja autoon ei pääse, koska ovet ovat lukossa. Ja auton moottori käy - niin kauan kuin polttoainetta riittää.

Joku "nokkela" voisi tietysti tässä kohtaa yrittää vakuutuspetosta vaikkapa niin, että lyö kivellä yhden sivuikkunan rikki, ja ilmoittaa sitten poliisille ja vakuutusyhtiölle, että autoon oli murtauduttu. Jos kuitenkin auto seisoo hotellin takapihalla parkkipaikalla ja jos siellä on kameravalvonta, niin välttämättä tämä meriselitys ei silloin toimi.

City-passilla nähtävyyksiin - edullisemmin ja jonon ohi

Kun 8 vuotta sitten olimme edellisen kerran New Yorkissa, käytimme New York -passia silloinkin. Silloin luottokorttia muistuttavat kaupunkipassit ja siinä lähetyksessä mukana ollut opaskirja tulivat postitse kotiin. Lisää tietoa New Yorkin, tai nyt tulevalla matkalla toisen kaupunkikohteen eli Toronton City-passeista löytyy esim. näistä linkeistä:

https://www.newyorkpass.com/

https://www.citypass.com

https://www.citypass.com/toronto

New Yorkissa City passiin sisältyy myös Hop-on-hop-off -bussilla ajelu, Torontossa se pitäisi ostaa ja maksaa erikseen. Torontossa Hop-on-hop-off bussi liikennöi talvikaudella (netistä löytyneiden tietojen mukaan) vain noin kerran tunnissa, kun autojen tiheys kesäkaudella on noin varttitunnin välein. Joten jätetään nyt sitten Toronton sightseeing-bussiliput ostamatta, ja yritetään pärjätä omalla vuokra-autolla.

Sillä Torontossa ei olisi kovin kätevää se, että jos jää jossain nähtävyyksiä katsomaan, niin vasta tunnin päästä pääsee seuraavalla autolla eteenpäin, ja jos siitä myöhästyy, joutuu odottamaan vielä toisenkin tunnin. New Yorkissa sen sijaan hop-on-hop-off busseilla on useita eri reittejä, ja bussien tiheys talvellakin ihan hyvä, jolloin sightseeing-busseja voi "ilmaiseksi" (eli turistipassiin sisältyen) käyttää kaupungissa liikkumiseen ihan muutenkin. Toki ei metrolla ajelutkaan tai isommalla porukalla taksin ottaminenkaan kallista olisi.

Nähtävyyksiin etukäteen ostettavat liput ovat muutenkin käteviä. Ne helpottavat rahastamista käyntikohteella, jossa etukäteen maksaville on oma jono - toisin sanoen siinä kohtaa jonoa ei ole yleensä ollenkaan, kun lippua vilauttamalla pääsee sisään, samalla kun rahojaan laskevat tai kortilla maksavat odottavat hitaasti liikkuvassa jonossa.

Etukäteen maksaessaan voi www.newyorkpass.com -sivuilla ostaa tietyn määrän päiviä, jolloin passi on voimassa ilman rajoituksia, tai sitten voi maksaa www.citypass.com -sivuilla tietyn kappalemäärän kohteita. Molemmilla tavoilla sisäänpääsyt tulevat huomattavasti edullisemmaksi kuin se, että maksaisi porteilla joka paikkaan erikseen.

Uutuutena nyt tällä kertaa näyttää olevan se (tätä ei siis ollut vielä 8 vuotta sitten), että nämä etukäteen ostettavat turistipassit tulevat kännykkään per heti. Eli sähköpostiin saa ohjeet, miten ko "appi" löytyy ja miten se aktivoidaan. Itse passi aktivoituu vasta sitten, kun matkallaan ekana päivänä ekassa kohteessa näyttää passia, niin sitten se on voimassa siitä eteenpäin niin pitkälle mitä on voimassaoloa ostanut. Eli tässä "mobile ticketing" -toimituksessa postikuluja ei synny. Tältä se sitten kännykän näytöllä näyttää:

City-passi nähtävyyksiin mallia Toronto.

City-passi mallia New York passi (viimeisin applikaatio).

Aiemmin näissä City-passeissa tuli mukana ohje- ja karttakirja. Nyt tämäkin ominaisuus on mukana kännykkäsovelluksessa, eli koko ajan ja vaikka vielä paikan päällä kaupungilla kulkiessaan voi katsoa mitä paikkoja on lähistöllä (sellaisia mihin New York Passilla pääsee), jolloin eri nähtävyydet voi "ketjuttaa" peräkkäin järkeviksi kokonaisuuksiksi, eli tämä karttaominaisuus näyttää tältä:

Manhattanin eteläkärki Battery parkin kohdalla.

Kartalla näkyviä punaisia täpliä voi klikata, jolloin näkee

mitä missäkin päin olisi tarjolla.

New York Passilla pääsee yhteensä yli sataan kohteeseen. Joten viikon tai puolen viikon matkalla näistä ehtii nähdä vain murto-osan. Lisäksi on paljon ilmaistakin nähtävää, mm. Central Park, Brooklyn Bridge, suuret tavaratalot, katunäkymät sellaisenaan jne. Kuitenkin New York Passin mukana tulevasta karttaohjelmasta on se hyöty, että sen avulla myös tietää mitä kaikkea kaupungista löytyy, ettei sen takia mitään oleellista jää näkemättä vain siksi, ettei tiennyt poiketa oikeisiin paikkoihin.

Sillä yleensä nämä paikat bongaa pahimmassa tapauksessa vasta sitten, kun on jo kotiinlähdön aika, jolloin jos silloin vasta huomaa, että olisi vielä joku kiinnostava paikka pitänyt käydä, jos olisi tiennyt, niin silloin nämä jäävät seuraavaan reissuun...

Kaupunkiloman 2 hotellin taktiikka

Nyt kun New Yorkin loman Esta-hakemuksen huijareista on jo selvitty, nyt seuraava asia on miettiä hotellivalintoja.

Ensimmäisellä matkallamme New Yorkiin 2011 viikon loma vietettiin kahdessa hotellissa. Suunnilleen puolivälissä lomaa vaihdettiin ihan suunnitellusti hotellista toiseen. Jos hotellivalinta menisi pieleen, tuskin kahden hotellin valinta menisi pieleen, jolloin edes toinen valinta olisi ns. "hyvä hotelli". Ja kun nähtävyyksien katselun suunnittelee niin, että kiertelee aina ne paikat läpi, missä kulloinkin hotelli on, niin hotellista nähtävyyksille siirtymisen matka on aina lyhyt. Tämä taktiikka on vaikuttanut hyvältä systeemiltä ainakin isoissa kaupungeissa esim. Dubaissa, Moskovassa ja New Yorkissa. Jos on pieni kaupunki ja lyhyempi kuin viikon loma, sitten varmaan ei kannata hotellia vaihtaa kesken lomaa. Vaikka eihän siinä isompaa vaivaa ole, kuin matkalaukun pakkaaminen keskellä viikkoa.

Ekalla matkallamme New Yorkiin yövyimme ensin "One UN New York" -hotellissa, joka silloiselta nimeltään oli "UN Millenium Plaza" -hotelli. Oma huoneemme oli 38:n kerroksen huone numero 3825. Samassa huoneessa pystyi majoittumaan koko perhe (2 aikuista + 2 lasta), ja ikkunoista avautui huikea näköala yli koko eteläisen Manhattanin aina vapauden patsaalle saakka, vaikka hotellin sijainti oli puolivälissä Manhattania, ihan Yhdistyneiden kansakuntien -talon kulmalla 44:llä Streetillä.

Ainakaan ensikertalaisena New Yorkin pilvenpiirtäjiä ei väsy koskaan katselemaan, ja valokuviakin tulee otettua päivin öin, tässä muutamia kuvia oman hotellihuoneemme nro 3825 ikkunasta vuonna 2011:

Loppuviikon olimme Times Squarella Crowne Plaza -hoellissa. Hyvä hotelli sekin, ja aivan ns. yöelämän keskuksessa valomainoksilla katettujen katujen keskellä - mutta ei sieltä hotellista mitään näköaloja ollut - muuta kuin vastakkaisen talon seinä. Tai sitten meillä kävi huoneen saamisessa huonoa tuuria? En tiedä olisiko ihan ylimmistä kerroksista ollut paremmat näköalat, ehkä olisi ollutkin.

Näköalojen ja aamupalan saatavuuden ja hinnan lisäksi muita valintakriteereitä hotellille voi olla myös se, että mitä aikoo tehdä ja missä aikoo käydä. Kovin pitkiä matkoja hotelliin ei kannata suunnitella, koska liikkuminen isossa kaupungissa voi olla hidasta.

Nyt alkavan loman aikana yövymme kolmessa eri paikassa. Ensimmäinen ja pelkästään ekan yön hotelli on aivan JFK:n lentoaseman kupeessa. Vuokraamme siis auton, ja ajamme käytännössä lähimpää hotelliin, jossa on halpa hinta ja aamupalaa saatavilla. Sitten seuraava aamuna lähdetään ajelemaan Kanadaa eli Torontoa kohden.

Torontossa yövymme pari yötä, ja sitten palataan taas takaisin New Yorkiin. Tällä kertaa Manhattanilla hotellimme tulee olevaan Pennsylvania -hotelli. Tämän hotellin aivan naapurissa ovat mm. Madison Square Garden jäähalli (pääsee katsomaan New York Rangersin jääkiekko-otteluita), lisäksi ostosmahdollisuudet ovat hyvät (hotellin vieressä mm. Macy´s tavaratalo). Hotellin ohi kulkee Broadway, jota pitkin Times Squarelle on matkaa vajaa kilometri, eli 10 minuutin kävelymatka. Empire State Building on alle puolen kilometrin päässä. Eli riittävästi tekemistä joka puolella niin, että hotellia ei tarvitse vaihtaa - eikä kannattaisi vaihtaa, koska New Yorkin kaupunkilomalle on tällä kertaa aikaa vain 4 päivää.

Tässä viime kertaiselta matkalta otettuja kuvia Time Squarelta (paras aika sinne on mennä pimeällä, jolloin valomainokset loistavat joka puolella täysillä, ja ihmisvilinää on kadut täynnä):

Sitten seuraavaksi suunnittelemaan, että missä paikoissa ainakin haluttaisiin tällä lomalla käydä. Osa New Yorkia on siis jo nähty, eikä enää mennä uudestaan (esim. luonnontieteen museo ja Madame ussaudsin vahakabinetti, New Yorkin eläintarha).

Osa jo nähdyistä paikoista halutaan nähdä vielä uudestaankin (esim. Central Park, uusi WTC-torni, vapauden patsas, Empire State Building,  Brooklyn bridge yms), ja vielä on paljon käymättömiä paikkoja (mm kiinalaiskaupunginosan Doyers Street) ja nyt on myös paikkoja, joita aikaisemmalla reissulla ei vielä lainkaan ollut, esim. 9/11 päivän museot ja muistomerkit. Mahdollisesti joutuu kohdelistaa jopa karsimaan, jos aika ei riitä kaikkiin paikkoihin, joita varmuudella bongaa paikan päällä koko ajan vielä lisää.

Nyt tarkkana Esta-hamusten kanssa (huijarit liikkeellä!)

Kävimme koko perhe New Yorkissa ensimmäisen kerran talvella 2011, eli vähän ennen kuin aloitimme rakentamaan omaa taloa elokuussa 2012. Talon rakentamisessa vierähtikin sitten monta vuotta niin, että ei matkusteltu yhtään mihinkään (jos ei muutamia satunnaisia laivaristeilyjä Tukholmaan tai Tallinnaan lasketa matkusteluksi).

Nyt ollaan suunniteltu uutta New Yorkin matkaa tammikuulle 2019, ja pidetään samalla hiihtolomaviikon loma pois jo ennen varsinaista hiihtoloma-aikaa, jolloin matkaliput yleensä kallistuvat joka suuntaan.

Kun kävimme ensimmäisen kerran USA:ssa, oli juuri 2-3 vuotta aikaisemmin tullut voimaan uusi käytäntö eli Esta, joka piti hakea netissä. Silloin - jos oikein muistan - kaikki oli helppoa ja yksinkertaista Esta-hakemusten osalta. Nyt eka vaikeus on se, että mistä löytää sen oikean sivuston?

Mutta nytkin, yhtä sinisilmäisesti luulin, että edelleenkin kaikki olisi yhtä helppoa ja yksinkertaista yhä vieläkin, mutta enää asia ei olekaan näin. Sillä jos Googlen hakutuloksista valitsee jonkin linkin aivan hakutulosten alkupäästä, niin mitä todennäköisimmin ohjautuu jonkun huijari- tai koijarifirman nettisivuille.

Näin kävi minullekin, ja tässä esimerkki miltä Googlen hakukenttä saattaa näyttää, jos käyttää hakusanoina esim. "Esta hakemus USA", tai sama pienillä kirjaimilla.

Tässä kuvakaappauksessa Googlen ensimmäinen linkki - ja ilmeisen isolla rahalla mainostettu linkki - ohjaa huijaussivustolle, joka erehdyttävästi muistuttaa USA:n hallituksen virallista nettisivua, (joka siis on se ainoa ja oikea paikka tehdä Esta-hakemuksia).

Ja vaikka joku "huijari-firma" jatkolähettäisikin Esta-hakemuksen ihan oikeaan paikkaan (jolloin matkustaja ei maksa aivan turhasta ja todellisuudessa varmaan saa Esta-lupansa), niin huijari käärii päältä roimat katteet. Sillä jos Esta-hakemuksen oikea hinta on 14 USD, niin huijari laskuttaa saman asian hoitamisesta jopa 90 dollaria per henkilö. Matkustaja joutuu tekemään aina saman työn, eli vastaamaan samalla kaavakkeella samoihin kysymyksiin, sillä eihän huijarikaan muuten voi tietää mitä tietoja oikean sivuston oikeille kaavakkeille täytyy syöttää.

Kuvakaappauksen toinen linkki johdattaa Finnairin sivuille, joissa on tarjolla oikeaa ja hyvää informaatiota, sekä jatkolinkki oikeille Esta-sivuille.

Kolmas linkki on suoraan oikealle sivulle, eli ainoa oikea linkki Esta-hakemusten tekoon on tässä (jos ei mene tänne, samat tiedot voi syöttää muillakin sivuilla oleville samanlaisille nettikaavakkeille, ja silloin huijari ottaa luottokorttimaksulla hoidetut rahat):

Ainoa oikea linkki Esta-hakemusten tekemiseen

Tuosta yllä olevasta linkistä pitäisi avautua tämän näköinen sivu:

Huijarifirmoista on toki varoitettu aikaisemminkin, ja samalla lehtiartikkeleissa on ihmetelty miten niihin aina riittääkin hyväuskoisia asiakkaita, jotka suunnittelevat matkaa Yhdysvaltoihin? Esim. tässä linkissä Savon Sanomat ovat käsitelleet tätä aihetta kirjoituksessaan 11.1.2017 seuraavasti:

https://www.savonsanomat.fi/teemat/matkailu/ESTA-lupahaussa-vaara-joutua-huijatuksi/908648

Niin...? Miten sitten on mahdollista, että aina vaan uusia ja uusia matkailijoita menee retkuun, eli aina löytyy joku, joka eksyy tekemään Esta-hakemusta jollekin huijari-sivustoille?

Siis retkuunhan menin minäkin, ja huomasin asian vasta, kun olin yhden hakemuksen jo tehnyt (ja kolme perheenjäsentä oli vielä tekemättä). Niin vasta siinä kohtaa aloin pohtimaan, että olipa kallista. Että onko kukaan koskaan valittanut näin kalliista hinnoista? Ja kun sitten katsoin asiaa netistä, niin siellähän olikin sitten runsaasti varoituksia näistä huijareista.

Mutta jos on aikaisemminkin tehnyt (siis 8 vuotta sitten) Esta-hakemuksen, ja se oli silloin helppo homma, niin ei sitä vaan heti huomaa olevansa huijarin sivulla, jos se vielä ulkoisestikin muistuttaa aika paljon oikeaa ja virallista sivua. Tässä esimerkkinä miltä näyttää muutaman huijarin sivut noin ulkoisesti - tämä tyylinäyte on bongattu täältä sivulta: https://usaestaonline.com/sv

Eipä tuo nyt hirveän paljon poikkea tuosta oikean sivun kuvasta, joka on edellinen kuva tuolla ylempänä?

Tarkka matkailija tietysti huomaa heti, että kyseessä ei ole sama sivu, ja varsinkin jos käy tiuhaan USA:ssa tai tekee Esta-hakemuksen 2 vuoden välein (yksi hakemus on aina 2 vuotta voimassa), niin aktiivinen matkailija varmaan helpommin huomaa pienet erot, kuin minä - joka matkustaa rapakon taakse enintään 8 vuoden välein, tai vasta toisen kerran eläissään.

Mutta eipä tässä vielä kaikki, nimittäin ainakin jotkut huijarit ovat tavattoman ovelia. Sillä joku jonka tarvitsee tehdä Esta-hakemus, niin aluksi aina etsii tietoa siitä, miten se tehdään.

Ja näitä informaatiosivuja on vaikka kuinka paljon. Tuolla ihan ekassa Google-linkissäni toisena hakusivuna tuli Finnairin sivut, joissa oli oikeaa informaatiota ja jatkolinkitys oikeille Esta-hakemussivuille.

Mutta huijarit ovat keksineet ihan saman. Eli netistä löytyy myös vaikka kuinka paljon huijari-firmojen informaatiosivuja, joissa on ihan oikea informaatio, ja joissa on näppärä jatkolinkitys hakemuksen tekemiseen - ja tämä linkitys ohjaakin huijarin omille sivuille niin, että pääsee suoraan täyttämään hakemuskaavaketta (joka on aivan aidon näköinen), eli moni varmaan täyttää sen, eikä huomaa mitään outoa?

Huijarifirman informaatio-sivusto voi näyttää vaikka tältä, tämä huijari-ilmoitus löytyy tästä linkistä: http://www.esta.us/suomi.html ja näyttää tältä:

Jolloin jos tuosta sivulta painaa vihreää namiskaa, jotta pääsisi täyttelemään hakemustekstejä, niin ohjautuu täyttämään huijarin perustamaa kyselylomaketta.

Ja näitä erilaisia infosivustoja on varmasti kymmenittäin, ja niistä on jatkolinkitys kyselylomakkeeseen, joka ainakin oman havaintoni mukaan on aina sama, sijaitsee samalla sivustolla, eli tässä linkissä: https://www.evisaonline.com/fi/usa/esta.html

No miten sitten pitää toimia, jos kuitenkin joutuu huijatuksi, ja huomaa virheensä? Niin kuin minullekin kävi. 

Nythän siis ilmeisesti osa huijareista saattaa olla "rehellisiä huijareita" (tämä on oletus - oikeasti en tiedä), eli he ottavat vastaan Esta-hakemukseen tarvittavat tiedot, tekevät hakemuksen matkailijan puolesta oikeilla sivuilla, mutta hekin ottavat näistä "palveluksistaan" hirvittävän hinnan. Pahin huijaus olisi tietysti se, että raha veloitetaan tililtä, ja Esta-hakemusta ei edes tehdä. Sen jälkeen raha on hävinnyt Nigeriaan tai jonnekin. 

Tai ehkä pahin skenaario olisi se, että huijarifirma kerää ihmisiltä tietoja - mm. kaikki passin tiedot, ja sitten toimittaa ne eteenpäin jonnekin, missä näiden tietojen avulla tehdään "kopiopasseja" kelle tahansa, joka haluaa väärennettyjä passeja ostaa. Jos kaikki passin tiedot on saatu (Milloin myönnetty? Milloin menee vanhaksi? Passin numero? Passin haltijan syntymäaika ja -paikka?), niin omasta mielestäni noihin tietoihin ei enää tarvitse lisätä muuta kuin väärän passin ostajan oma valokuva, jolloin voidaan valmistaa passi, jossa kaikki muu on samaa, mutta vain valokuva on eri.

Jos huomaa tulleensa huijatuksi, niin yksi tapa edetä on se, että ottaa heti yhteyttä huijarifirmaan, onhan noissa nettisivuissa kuitenkin yhteystiedot olemassa (englanniksi toki pitää kirjoitella tiukkasanainen kirje). Jolloin kertoo sinne, että ei ollut heti huomannut olevansa väärillä sivuilla, ja että haluaa peruuttaa Esta-hakemuksensa ja saada rahat takaisin. Sille jatkokysymys, että onnistuuko ihan vapaaehtoisesti sopimalla näin, vai pitääkö ottaa lisäksi yhteyttä omaan luottokorttifirmaan, ja ilmoittaa sinnekin, että kohta saapuvaa laskua huijarifirmasta ei pidä missään nimessä hyväksyä, sillä en halua asioida minkään epämääräisen firman kanssa.

Itse kokeilin tätä, ja se onnistui. Huijari ei halunnut, että luottokorttiyhtiö eli VISA tulisi myös vedettyä tähän mukaan, ja kun olin lähettänyt sähköpostia, että peruutan Esta-hakemukseni nyt huomattuani, etten ollut tehnyt sitä virallisilla sivuilla, ja että vaadin rahani takaisin, niin heti tulikin jo muutaman minuutin päästä sähköpostilla vastaus, että Esta-hakemus peruutetaan, ja että rahat palautetaan, ja että luottokorttiani ei veloiteta ollenkaan. Huijari siis tiesi olevansa huijari, ja antoi periksi asiassa heti, kun sitä sähköpostilla vaadittiin. Tässä saamani sähköpostiviesti:

Tässä vielä samat tekstit enempi suurennettuna:

Ja tietysti tarkistin myös omalta tiliotteeltani, että luottokorttiani ei ole veloitettu, ja ilmeisesti on syytä tarkkailla vielä jonkin aikaa, ettei luottokorttiani veloiteta jatkossakaan. Tässähän on vaarana vielä sellainenkin, että eipä kait sillä huijarilla suurta omaatuntoa ole kuitenkaan, eli vaikka alun perin Esta-hakemus oli luvattu hoitaa 90 USD:llä, niin helpostihan siihen saattaa tulla veloitushetkellä pilkkuvirhe, jolloin korttia veloitetaan 900 USD, tai kuinka paljon nyt kortilla vaan katetta riittää... Sitten jos näin käy, sitten joudun kuitenkin ilmoittamaan asiasta VISA-yhtiölle, ja liittämään siihen mukaan nämä asiassa vaihdetut sähköpostit.


EDIT 16.12.2018:
Esta-hakemus meni hyvin, luottokorttiani ei veloitettu muuta kuin virallisen taksan verran. Mutta seuraava ihmetyksen aihe oli, että missä viipyy päätös? Tein Esta-hakemuksen jo 6.12.2018, ja vielä 16.12.2018 ei sähköpostiini ollut ilmestynyt mitään vastausta siitä, että onko Esta-hakemukset hyväksytty tai ei. Toki nyt valistunut arvaus on se, että Esta-hylkäämiselle ei pitäisi olla mitään perusteita, mutta varmuus asiassa pitää olla, sillä ilman hyvksyttyjä Esta-päätöksiä ei pääse nousemaan edes lentokoneeseen.

Joten tähän kysymykseen löysin vastaukset täältä linkistä:

https://help.cbp.gov/app/answers/detail/a_id/1143/~/how-do-i-know-if-my-esta-application-was-approved

Ja siellä olleiden ohjeiden mukaan kirjauduin uudestaan Estan virallisille hakusivuille tarkistamaan hakemuksen tilannetta. Onneksi olin kirjoittanut hakemuksen numeron ylös. Ja tulos näkyi siellä, että "Esta-hakemuksesi hyväksytty - tervetuloa Yhdysvaltoihin! huom. Esta-lupa ei vielä takaa pääsyä Yhdysvaltoihin, lopullisen päätöksen maahanpääsystä tekee Customs and Border Protection (CBP) -virkailija".

Printtasin päätöksen paperille lentokoneeseen nousun varmistamiseksi.

Kööpenhamina - kaunis mutta kallis

Kesti yli 47 vuotta, ennen kuin vasta nyt kävin ekan kerran Köpenhaminassa. Tanskassa on toki autolla lomailtu ennenkin, mutta Tanska on ollut silloin vain läpikulkumaa, eikä Köpenhaminan kaupunkiin ole matkalla poikettu. Mutta olisi ehkä kannattanut käydä jo aiemminkin. Kaupunki oli rento ja rohkea, ihan niin kuin virallinen kaupungin slogan Vantaalla nykyisin.

Ja kyllä Kööpenhaminassa oli myös "hinnat kohdillaan", sekin täytyy myöntää, vaikka ensin luulin että se on omassa kaveripiirissäni vain turhaa valitusta, kun monet kavereista matkustavat useimmiten esim. Pattayalle, ja ovat siten tottuneet lomallaan halpoihin hintoihin.

Kööpenhaminassa on siis vähän kalliimpaa kuin esim. Helsingissä ja Tukholmassa, siis ainakin jos haluaa ruokailla ravintoloissa ja käydä turistien suosimissa paikoissa. Lähikaupassa eroa Suomen hintoihin ei huomaa. Ja jos ulkona haluaa syödä, menu sisältää yleensä aina jotain jokaisen kukkarolle sopivaa. Tai oikeastaan asia menee myös niin, että kun huomaa ruokamenuun hintojen olevan aikamoiset, niin siinä jo melkein ylivarovaisena yrittää etsiä loppupäästä listaa jotain edullisempaa... Jolloin selviää käytännössä ihan Helsingin hinnoilla.

Koska ekaa kertaa kaupunkiin mennessä meillä ei ollut mitään käsitystä missä mitäkin oli, päätimme  osallistua ainakin Hop-on-hop-off bussin kyytiin. Siinähän näkee kolmella eri reitillä kaupungin kokonaan nopeasti, ja samalla kuulee mitä missäkin on. Toinen ohjattu kierros oli pubikierros, joka olikin enempi kuin hintansa väärti, sillä muuten näitä paikkoja ei olisi löydetty, ja jos olisikin löydetty, olisi omin päin mennessä jouduttu maksamaan sisäänpääsy ja normaalihinnat.

Nyt osana pubikierrosta saatiin aina kävellä sisäänpääsyssä olevan jonon ohi, ja saatiin tervetulomaistiaisina joka paikassa ilmaiset shotit, ja "Linnanmäki-ranneketta" näyttämällä saatiin lisäksi alennuksia normaalihinnoista. Koska tämä ranteeseen kiinnitettävä ranneke on ymmärtääkseni aina sama, silloin pubikierrokselle kannattaa osallistua jo ekana iltana, koska sama ranneke varmaan käy ja tuottaa alennukset vielä seuraavinakin iltoina? Ja jos ei ranneke myöhemmin enää toimisikaan, sitten ainoa vahinko on kai se, että silloin joutuukin maksamaan omista juomistaan ihan normaalit listahinnat. Eipä kai siinä muuta silloin häviä? Pubikierroksen voi tilata tästä linkistä (hinta 17,95€ per henkilö - tilanne marraskuu 2018):

www.getyourguide.fi - pubikierros Köpenhaminassa

Meillä oli siis käytössämme yksi viikonloppu niin, että lähdimme matkaan perjantai-iltana työpäivän jälkeen, yövyimme perillä 2 yötä, ja sitten taas sunnuntaiksi takaisin, jotta ehtii maanantaina normaalisti töihin.

Kööpenhaminaan on aina saatavilla edullisia lentolippuja, meillä edestakainen lentolippu maksoi 150,90€ euroa per 2 henkilöä. Tämä oli edullista. Ja edullinen oli myös Köpenhaminan lentoasemalla tarjolla ollut kaupungin kartta, joka ei maksanut mitään. Siihen se edullisuus sitten loppuikin.

Nimittäin hotelli maksoi 2 yötä ja 2 henkilöä yhteensä 244,65 euroa - eikä kyseessä ollut varmasti enempää kuin 2-tähden hotelli, joka oli selvästi vaatimattomampi kuin Cumulus tai Sokos-hotellit Suomessa. Tämän hotellin, eli hotelli Copenhagenin huoneet muistittivat lähinnä opiskelija-asuntoloita, ja sellaisia ne ehkä lienevät alun perin olleetkin? Plussaa hotellille antaisin kuitenkin kävelyetäisyydestä (alle 2 km) Tivoliin, ja erittäin mukavasta henkilökunnasta ja hyvästä aamupalasta, jolla jaksoi pitkään iltapäivään, ja joka ei hävinnyt yhtään Cumuluksen tai Sokos-hotellien aamupaloille. Aamupalat sisältyivät huoneen hintaan.

Hotel Copenhagen. Ainakin hotellin nimi oli helppo muistaa.

Hotelli sijaitsi "ihan normaalilla" asuinalueella, hiljaisen kadun varressa, joten nukkuminen sujui hyvin.

Kastrupin lentokenttä sijaitsee suhteellisen lähellä kaupunkia (matkaa keskustaan noin 15 km), ja sieltä on helppo lähteä liikkeelle metrolla, junalla tai taksilla. Itse valitsimme metron, joka oli meille siitä kätevä, että metrolla pääsimme yhdellä vaihdolla suoraan omalle hotellille (perillä noin 400m kävelymatka Islands Bryggen asemalta hotelli Copenhageniin), ja kun vietiin tavarat hotelliin, samalla lipulla saatiin jatkaa vielä keskikaupungille, sillä metrolippu oli voimassa 2 tuntia. Metromatka kesti noin 30 minuuttia. Linjan vaihto sujui Christianshavnin metroasemalla helposti, sillä junat kulkevat samoja raiteita ihan niin kuin Helsingin metro, jossa toinen haara idässä päättyy Mellunmäkeen ja toinen Vuosaareen. Jos käy Itä-Keskuksessa vaihtamassa junaa, niin sen kun vaan odottelee siinä samalla laiturilla. Juuri samoin sujui linjan vaihto Kööpenhaminan Christianshavnissa.

Ekana iltana kaupungilla kävelimme Nyhavnissa, joka olikin iltavalaistuksessaan aika kaunis, ja jonne pääsi nopeasti Kongens Nytorvin metroasemalta.

Nyhavnin lähistöllä on ravintola Vita, joka on suhteellisen kodikas vanha rakennus, jossa on pieniä sokkeloita vaikka kuinka paljon. Ruokailijoita oli ainakin perjantai-iltana koko ravintola täynnä, mutta onneksi pöytä kahdelle kuitenkin löytyi jonottamatta, joten illallistettiin sitten siinä. Ravintola löytyi Tripadvisor suositusten perusteella, ja uskallan suositella tätä samaa paikkaa muillekin. Pari olutta, kana-ateria ja snitzel-pihvi (olivat muuten tosi isoja annoksia!) maksoi yhteensä 475 DKK eli noin 64 euroa. Aiemmin samana iltana oltiin Vantaan lentokentällä konetta odotellessa syöty vain pienet kolmiovoileivät parilla oluella. Hintaa näillekin tuli 32,40€ eli aika hyvät hinnat on myös Helsingin lentoasemalla. Silti kauppa käy, ja kaikki kahvilat ovat täynnä niin, että vapaita istumapaikkoja joutuu joskus odottamaan.

Mutta palataanpa Kööpenhaminaan. Iltapalan jälkeen käveltiin pitkin Strögetiä Tivoliin. Ströget on siis Euroopan pisin kävelykatu, joka on 1,1 km pituinen ja se ulottuu Raatihuoneentorilta Kongens Nytorv-aukiolle, Ströget on myös yksi Euroopan vanhimmista kävelykaduista. Ja oli se sekin vaan hieno iltavalaistuksessaan, jossa vielä myöhään illallakin ihmisiä oli ihan tungokseksi asti.

Tungosta kävelykadulla. Jos poikkeaa minne tahansa sivukaduille, siellä

ei ollut ihmisiä juuri ollenkaan.

Jos oli Ströget hieno, niin vielä hienompi oli Tivoli, jonne nimenomaan kannattaa mennä silloin, kun se on iltavalaistu, ja se myös kannattaa jättää illan viimeiseksi käyntikohteeksi niin, että sieltä ei enää tarvitse kiirehtiä minnekään muualle. Köpenhaminan Tivoli on maailman toiseksi vanhin huvipuisto, ja näyttää todella kauniilta. Hyviä valokuvia saa aina ja joka paikassa - ihan sama minne suuntaan katsoo. Tässä muutamat otokset oman kävelyreittimme varrelta. Valokuvaamisen ja kahviloiden lisäksi paljon muuta tekemistä Tivolissa ei välttämättä ole, jos pikkulapsille tarkoitettu karuselli ei kiinnosta, tai jos täyden kiepin tekevään vuoristorataan (vai mikä lienee?) ei uskalla mennä... Mutta erittäin upea kokemus tämä oli näinkin, siis kahvikupposen ääressä ja kameraa käyttäen...

Perjantai-ilta päättyi Tivoliin, josta kävellen hotellille, ja sitten taas aamupalan kautta hop-on-hop-off bussiajeluille, jossa ajelimme läpi kaikki 3 reittiä.

Yksi reiteistä (punainen) käy myös pienen merenneidon patsaalla, joka on kaukana kaikesta muusta, ja jonne asti omasta mielestäni ei kannata kävellä. Bussi kuitenkin pysähtyy siksi aikaa, että kaikki ehtivät ottamaan hyvin valokuvia. Täytyyhän tuo pieni patsas nähdä, jos kerran Kööpenhaminaan asti on tultu.

Tässä vielä muutama muukin kuva kiertoajelubussista otettuna:

Kiertoajelun päätteeksi tehtiin historia-kierros Carlsbergin kaljatehtaalle, joka on yksi vihreän reitin pysäkeistä. Kierroksella oli hyvä opas, ja oli ihan mielenkiintoista tutustua omistajasuvun vaiheisiin, heidän asuintaloonsa ja 1800-luvun oluen tuotantoon. Nyt vanha tehdas on enää museo, ja maailman neljänneksi suurin olutpanimo Carlsberg on siirtänyt tuotantonsa uudempiin tiloihin. Mutta tässä kuvia vanhalta tehtaalta, jossa sielläkin vielä yhdessä nurkassa kyllä toimii pieni näytösluontoinen olutpanimo, jonka yläkerrassa on kahvila. Kahvilassa voi nauttia kierroksen pääsylippuun sisältyvät ilmaiset näyteoluet.

Oluttehtaalta jatkettiin ruokailemaan (iltapäivä oli jo pitkällä), ja tällä kertaa ravintolavalinta oli(taaskin Tripadvisor -suositusten perusteella) ravintola Nova. Ravintolan lähistöllä on Kööpenhaminan pyöreä torni, mutta sinne saapuessamme "myöhästyttiin", sillä iltapäivä oli jo alkanut pimentyä, ja näköalat yli kaupungin olisivat varmasti olleet upeat, jos olisi ehditty torniin vielä päivän valon aikaan. Mutta ei näkymät pimeydessäkään huonot olleet, ja pyöreä torni itsessään on näkemisen arvoinen. Huipulle menee siis pitkä spiraalikäytävä, rappuset on vasta ihan tornin yläpäässä.

Toinen päivä (siis lauantai) päättyi pubikierrokseen, jota jo aivan alussa kehuinkin. Tässä vielä muutama kuva sieltäkin. Ensimmäisessä kuvassa vasemmalla punaisessa takissaan kierroksemme opas "Hose", joka oli kotoisin Espanjan Baskimaalta Bilbaon kaupungista, ja joka nyt asui Ruotsin Malmössä, josta käsin hän käy Köpenhaminassa töissä. Todella mahtava ja huumorintajuinen kaveri, joka kuvassa jakaa joka pubissa kierrokselle osallistujille tarjolla olleita ilmaisia maistiais-shotteja.

Ja tässä vielä me kierroksen lopussa.

Entä mitä jäi tällä kertaa näkemättä? Church of Our Saviour -kirkko, ja sen torni, jossa näkyi mustanaan ihmisiä, ja sieltä olisi varmasti ollut huikeat näköalat yli kaupungin. Siellä ei siis ehditty käymään tällä kertaa. Ei myöskään käyty kävelemässä Christianin vapaakaupungissa, mutta nähtiin se kyllä ihan hyvin kiertoajelubussin ikkunoista. En osaa sanoa olisiko hippi-tunnelman ja mietojen huumeiden käytön ja kaupan aistinut vielä paremmin, jos oltaisiin lähdetty paikan päälle ihan kävelemään? Christian siis omasta mielestään ei kuulu EU:hun, eikä siellä saa käyttää kovia huumeita, mutta mietojen huumeiden kauppa on täysin avointa, eikä siihen poliisi puutu.

Mitä sitten maksaa yhden viikonlopun "halpamatka" Kööpenhaminaan? Kyllä se jotain maksaa, vaikka lentoliput ja hotellin yrittäisikin katsoa ns. "halvimmasta päästä", tässä lopuksi meidän reissun kulut tällä kertaa. Listalla pitäisi olla aivan kaikki, aina matkamuisto-ostoksista alkaen. Matkamuistoja tuli tältä reissulta yksi kappale, ja se oli Strögetiltä ostettu jääkaappimagneetti, joka maksoi 2,76 euroa. :-)

2 henkilöä ja 2 yötä Kööpenhaminassa 23.11.2018 -> 25.11.2018 kustannukset:

Lentoliput			150,90
Hotelli Copenhagen 2 vrk / 2 hlö (sis aamiaiset)	1790 DKK		244,65
Hki Lentoasemalla Care Torista  1 olut + 1 kolmiovoileipä + 1 shampanja pieni			32,60
Metrolilput lentoasemalta 72 DKK			9,84
Restaurant Vita 475 DKK			64,91
Restaurant Nova 342 DKK			46,73
Carlsberg historia-kierros 320 DKK			43,73
Vohvelit Rajissimo 100 DKK			13,66
Rundetårn, á 25 DKK = 50 DKK			6,83
Kaurakeksejä lähikaupasta 9,95 DKK			1,36
2x kahvit McDonaldsilla 34 DKK			4,65
Junaliput Carlsbergilta keskustaan 24 DKK			3,28
2 cocktail juomaa Francis Pony ravintolassa			10,93
Jääkaappimagneetti Strögetiltä			2,76
Hopp-on-hop-off 2 aikuista, kaikki reitit = 378			51,66
Pubikierros lauantaina klo 20:30 alkaen, kesto 4h			35,88
Tivoli pe-la open 11-24:00, liput 120 DKK = 17€			32,65
		Yht:	757,02
		Per hlö	378,51

Vielä edullisempaa olisi tietysti ollut, jos ei oltaisi poistuttu hotellista minnekään, tai oltaisiin vaan kävelty pitkin katuja ja syöty McDonaldsilla. Mutta sellaisessa lomailussa ei olisi paljon järkeä, tässä esimerkissä nyt yritettiin nähdä mahdollisimman paljon mahdollisimman kuuluisia paikkoja, ja se maksoi sitten sen verran mitä maksoi. Myös hyvää paikallista ruokaa pyrittiin maistamaan, ja siinä onnistuttiin ihan hyvin, eli TripAdvisor neuvot olivat ihan hyviä.