Mljetin suolajärvet

Mljetin saareen tutustuimme rantautumalla kolmessa kohtaa, ensin Prozura Lukassa, sitten Polacessa ja viimeksi vielä saaren päässä olevassa Pomenassa. Mljetin saaresta yli puolet on luonnonsuojelualuetta, ja Polacen ja Pomenan kylät ovat luonnonsuojelualueen keskellä. Pomenassa on saaren ainoa hotelli, nimeltään "Hotel Olisej Mljet"ja sen naapurissa toimii mm. "Guesthouse Pomena", joten jos saarelle lossilla tulee ja jos siellä yöpyä haluaa, niin ilman venettäkin tämä onnistuu kyllä.

Luonnonsuojelualue kattaa mm. isot ja vihreät metsät, ja kuulemma Mljetin saarella on Euroopan vanhin suojeltu mäntymetsä. Näin minulle kerrottiin ja näin myös matkaesitteissä lukee, mutta montako hehtaaria mäntymetsää on, ja kuinka vanhoja siellä olevat männyt on - siitä minulla ei ole mitään tietoa. Mutta vanhoilta nuo paksurunkoiset männyt joka tapauksessa näyttivät. Vanhoja mäntyjä oli kylissäkin, eli niitä nähdäkseen kylästä ei tarvitse poistua ympäröiviin metsiin.

Vanha mänty Pomenan kylässä. Etualalla vuokrattavia polkupyöriä.
Pyörän vuokraus käy joustavasti - hinnoista voi tinkiä ja henkilöpapereita
ei kysellä. Saarelaiset ovat luottavaisia, ja ehkä seuraavat katseella mistä
veneestä kukin tulee. Jolloin jos ei fillaria palauttaiai, kai he sitten perästä
kyselevät. Tai löytäjä palauttaa vuokraajalle takaisin? Kaikki selvästikin
tuntevat toinen toisensa - myös veneturistit ovat sosiaalista väkeä, ja tutustuvat
toisiinsa nopeasti.

Mljetin saarella kasvaa kaikkea laidasta laitaan, ei pelkästään mäntyjä, vaan joukossa on toki palmujakin.

Pomena. Olisej -hotellin sisäpihalta otettu kuva.

Vanhojen mäntymetsien ohella toinen Mljetin saaren erikoisuus on suolajärjet. Niitä on 2 kpl, ja ne ovat yhteydessä toisiinsa kapean kanavan kautta. Lisäksi yksi kanava järviltä menee merelle, ja siitä kai johtuu saarten sisäjärvien suolaisuus.

Pienen suolajärven nimi on "Pieni järvi" eli kroatiasi "Malo jezero" (venäksi olisi "malenkoi ozero") ja suurempi järvistä vastaavasti "Suuri järvi" eli kroatiaksi "Veliko jezero" (venäjäksi sama "velikoi ozero". Nämä 2 kieltä eivät siis kovin paljon toisistaan eroa, joskin kroatialaiset sanoivat, että eivät he ilman opiskelua venäjää kuitenkaan ymmärrä.



Tienvarsi opaste, jossa suolajärvet näkyvät kartan keskellä.

Suolajärvien rannoilla on myös luostarin, johon en ehtinyt tällä kertaa sen paremmin tutustua, mutta hyvä ilmakuva siitä on mm. tässä linkissä:

https://www.shutterstock.com/video/clip-2847670-stock-footage-national-park-on-island-mljet-dubrovnik-archipelago-croatia-the-oldest-pine-forest-in-europe.html

Luostari myös näkyy tässä itse ottamassani kuvassa:

Keskellä kuvaa järven vastarannalla näkyy luostarin rakennukset.

Tässä vielä pari muuta kuvaa suolajärviltä, joiden vesi on erittäin lämmintä ja sopii uimiseen hyvin:


Pyöräretkeily on aika hyvä ja myös suosittu tapa tutustua saaren luontoon. Pyöräily on myös samalla hyvää kuntoliikuntaa, sillä maasto on todella mäkistä. Ja tekee jaloille hyvää, jos on päivän istunut veneessä.

Mletin saarilla on luonnon lisäksi pitkä, monituhatvuotinen historia. Saarelta ovat myös saaneet alkunsa lukuisat legendat, kansantarut ja merirosvotarinat. Saaren ensimmäiset asukkaat saapuivat saarelle jo yli 4000 vuotta sitten. He asettuivat luonnonlähteiden juomakelpoisen veden äärelle ja jäivät alueelle sen hyvien maanviljely- ja kalastusmahdollisuuksien vuoksi.

Kreikkalaisten merenkulkijoiden tiedetään käyttäneen saarta suojapaikkana myrskyiltä ja merirosvojen hyökkäyksiltä. Roomalaiset ulottivat valtansa Mljetiin noin 2000 vuotta sitten, ja saaren ohi (saaren ja mantereen välissä) kulki tärkeä roomalaisten purjehdusväylä. Näiltä varhaisilta aikakausilta on säilynyt useita muistomerkkejä, kuten kuvernöörin loistokas talo muinaisine kylpyaltaineen ja suojatorneineen. Saarelta löytyy myös kaksi ikivanhaa kristillistä kirkkoa. Näissä seuraavissa kuvissa kylämaisemia Polacesta ja OPomenasta. Nämä 2 pikkukylää ovat 4km päässä toisistaan, joten kylästä toiseen voi vaikka kävelläkin. Nopeammin ja laajempia alueita tutkii kuitenkin, jos vuokraa polkupyörän.

Osa venekunnasta rantautuneena ravintolan laituriin. Heti kun vene lähestyy
rantaa, kaikki ravintolan pitäjät juoksevat omalle laiturilleen viittomaan
käsimerkkejä ja tarjoamaan köyttä. Veneily on vuosien saatossa kehittynyt.
Aikaisemmin, kun vene tuli maihin, ekana kysyttiin onko teillä vettä?
Sen jälkeen eka kysymys oli, että onko teillä sähköä? Nyt kun vene rantau-
tuu, ekaksi kysytään mikä on Wifin salasana? :-)

Polecan rantatietä. Talot ovat rivissä tien varressa, joten kylä on muodoltaan
aika pitkä ja kapea.

Oma illallispaikkamme Polecassa.

Vanhoja linnoitusten raunioita Polecassa.

Turisteille riittää ohjeita ja tekemistä.

Autojakin voi vuokrata Polecassa. Autolla ajaakin äkkiä vaikka saaren
päästä päähän. Mutta ei voi poiketa kinttupoluille, niin kuin polkupyörällä.

Meren lahdissa veneitä parkissa. Näin yöpyminen ei maksa mitään. Jos
kiinnittyy ravintolan laituriin, sekään ei maksa mitään ja saa "ilmaiseksi"
sähköt ja Wifin, jos aikoo syödä ravintolassa. Muuten pitää maksaa jotain
tai joutuu lähtemään pois maksavien asiakkaiden tieltä. Rantaravintolat
ovat vähän kalliimpia, niissä ruoka maksaa saman mitä Helsingin Rossossa.
Eli 20 eurolla syö varsin hyvin. Juomat ovat halpoja.

Kiviaitoja riittää ympäri saaren. En tiedä miksi näin paljon ja näin suuria
on joskus rakennettu. Kiviä riittää kyllä. Ja jää vielä ylikin. Että ei ongelmaa
sen puoleen.

Pomenan rantakatua hotellin edustalta.

Pomenan keskustaa.



Ja vertailun vuoksi Polecan keskustaa. Aika samalta näyttää.

Ravintola-annokset ovat  suuria ja maukkaita.

Linnoituksen raunioita Polecassa.

Yksityiskodin terassia kadulle päin. Viihtyisältä näyttää.

Viikon ainoa sadekuuro oli tässä . Satoi rankasti noin puoli tuntia.

Leppoisaa iltamaisemaa Pomenassa.
Kuvassa ei näy meren tuoksu ja lintujen äänet,
mutta se on iso osa kokonaisuutta.