Kolmas päivä New Yorkissa valkeni utuisessa säässä. Edellisenä iltana oli ennustettu kunnon lumisadetta alkavaksi jo klo 21 illalla, mutta lumisadetta ei vaan näkynyt, aamulla kylläkin maassa oli pari senttiä lunta. Onneksi One World Trade Centerissä tuli käytyä jo päivää aikaisemmin, sillä tänään sieltä huipulta ei näkisi maahan asti mitään.
 |
| WTC-1 usvan peitossa Battery Parkista katsottuna. |
Kelien suhteen viikko New Yorkissa ja Torontossa oli aivan uskomattoman upea. Sateisia päiviä ei ollut ollenkaan. Sadetta kyllä nähtiin kaksikin kertaa. Ekan kerran räntää satoi aivan ekana aamuna, kun ajeltiin New Yorkista pois, jolloin keli parani heti ja Woodstockissa paistoi jo aurinko. Toisen kerran satoi viimeisen päivän iltana, jolloin istuttiin jo odottamassa nousuun lähtöä lentokoneessa, ja huomattiin että lentokoneen ikkunoihin alkoi sataa vettä aivan kuin ämpäristä kaatamalla.
Myös automatkan onnistuminen on paljon keleistä kiinni, ja huonolta keliltä vältyttiin siinäkin kohtaa. Autoa vuokratessa olin kysynyt nastarenkaita, mutta sellaisia ei ollut saatavilla, joten "all weather tyres" saatiin eli kitkarenkailla päästeltiin. Ne riittikin oikein hyvin, kun kaikki pienetkin tiet olivat hyvin suolattuja.
Mutta palataanpa takaisin kolmanteen aamuun, jolloin eka kohde oli vapaudenpatsas, josta oli edellisenä iltapäivänä myöhästytty. Matka alkoi metrolla, jota ei oltukaan koskaan ennen New Yorkissa käytetty, eli 8v sitten ajeltiin aina taksilla tai käveltiin. Mutta nyt metromatka oli oikein positiivinen yllätys eli edullinen ja nopea. Kertaliput maksoivat 3 USD per aikuinen ja niillä sai matkustaa niin pitkälle kuin halusi. Pian olimmekin punaisen linjan Battery Parkissa olevalla pääteasemalla, josta siirryttiin sata metriä kävellen vapaudenpatsaalle lähtevälle laivalle.
 |
| New Yorkin metro ulkoa. |
 |
| New Yorkin metro sisältä Battery Parkin pääteasemalla. |
Vapauden patsaalla käynti on aika pitkä prosessi, johon helposti saa aikaa kulumaan melkein puoli päivää. Ensin pitää hankkia laivaliput kassalta. Onneksi jonoja ei ollut. Sitten pitää mennä turvatarkastuksen läpi ja odotella laivan lähtöä. Laivamatka kestää puolisen tuntia per suunta. Talvikaudella laivoja lähtee 30min välein. Perillä saaressa joudut uudestaan turvatarkastukseen ja vasta sitten saa nousta patsaaseen. Turvatarkastukseen jonotettiin puolisen tuntia. Ennen patsaalle nousua pitää jättää kaikki laukut säilytykseen 2 USD maksavaan säilytyslokeroon. Jos saaressa vähän kävelee vaikka saaren ympäri, niin aikaa on kulutut 3-4 tuntia ennen kuin on takaisin Manhattanin eteläkärjessä, varsinkin jos paluumatkalla katsoo vielä Ellis Islandilla olevan museon, jonne siirtolaiset aikoinaan saapuivat Euroopasta tulevilla laivoilla. Jos kesäisin on pitkät jonot ja ruuhkaa, aikaa kuluu varmasti vielä paljon enemmän. Merimatka ja näkymät Manhattanin eteläkärkeen ja melkein 100m korkea patsas itsessään on kuitenkin käymisen väärti, jos kerran New Yorkiin on jo saapunut.
Vapauden patsaan jälkeen on helppo ja nopeaa vaihtaa maisemaa oikein kunnolla, kun hyppää Battery Parkissa punaisen metrolinjan pääteasemalla metroon, ja ajaa 79. kadulle saakka, jolloin pääsee luonnonhisorian museoon, jossa on 4 kerrosta katsottavaa niin että sinne melkein eksyy.
Luonnonhistorian museosta taas on helppo vaihtaa kadun toisella puolella olevaan keskuspuistoon.
Alimmassa kuvassa Trumpin hotelli, jonka ohi käveltiin Times Squarelle, jossa vietimme viimeisen illan muun muassa syömällä hyvin Puka di Bebbo -ravintolassa, jossa on tosi isot annokset ja New York turistipassilla sai vähän alennuksia. Illalla myös tehtiin loput ostokset, sillä seuraavana aamuna piti pakata matkalaukut kuntoon.
