Torontosta Lake Placidiin

Torontoon tutustuessamme liikuimme kaupungin keskustassa tai keskustan kävelytunneleissa kävellen, eikä autoa tarvittu ollenkaan. Auto seisoi koko ajan eräässä parkkiluolassa 2 yötä ja yhden päivän, jolta ajalta pysäköintimaksua kertyi 60 CAD eli noin 40 euroa.

Lähtiessämme Torontosta tulimme parkkiluolaan eri suunnalta ja eri ovista - sillä seurauksella, ettei autoa meinannut löytyä mistään. Oltiin alussa ihan väärässä kerroksessakin. Lopulta vuokra-auto löytyi kuitenkin, ja matka pääsi jatkumaan.

Toronton keskustasta itään riitti pikkukatuja vaikka kuinka pitkään, tuntui kuin ne eivät loppuisi koskaan. Mutta sitten kun moottoritie alkoi, se olikin todella iso, eli 6 ajokaistaa kumpaankin suuntaan.

6 kaistaa molempiin suuntiin Torontosta itään päin lähtiessä.

Moottoritietä riitti koko Ontariojärven pituudelta, ja moottoritiellä oli hyvät opasteet ja hyvät palvelut taukopaikoilla, joissa huoltoaseman lisäksi oli useimmiten ainakin kauppa ja kahvila vielä erikseen. Levähdyspaikat tunnisti "ONroute" -nimestä, ja samassa kyltissä oli esitelty alueen palvelut.

Hyvät ja selkeät opasteet taukopaikoille, joita oli aika taajassa.

Ontariojärven loppuessa siirryttiin isoa siltaa pitkin takaisin USA:n puolelle yli St Lawrence joen.

Edessä silta Kanadasta USA:n puolelle.

Rajasillalla myös ajorata oli tehty raudasta.

USA:n raja-asema.

Sillan toisessa päässä USA:n puolella odotti USA:n raja-asema, jossa piti maksaa 3 USD siltamaksu käteisellä (muut maksutavat eivät kelvanneet). Tullimies otti rahat ja kysyi ollaanko me kaikki USA:n kansalaisia? Kun vastasin, että ei olla - ollaan kaikki Suomesta, niin sitten piti näyttää passit ja niitä vilkaistuaan matka jatkui. Tullimuodollisuudet kestivät minuutin tai pari, eli hyvin nopeaa oli toiminta. Yhtä helppoa oli myös Kanadan tullissa, kun tulimme Niagaran putouksilla USA:sta Kanadan puolelle, niin saapumismaassa oli silloinkin tullivirkailija vastassa kysymässä, että minne olemme matkalla ja kuinka monta päivää meillä on aikomus Kanadassa viettää. Näihin kysymyksiin vastattuamme matka jatkui. Ei saatu Kanadaan tullessa edes uusia leimoja passeihimme.

Rajajoelta Lake Placidiin ajaessamme oli taas pikkukyliä pikkukylän jälkeen, ja tämä pätkä maisemaa oli aika lailla saman näköistä kuin mitä oli maisemat menomatkalla Niagaran putouksillekin. Oikeastaan tässä kohtaa maisema lumisine metsineen muistutti aika paljon Etelä-Suomen maisemia vaikkapa Pirkanmaan kohdalta.

Maatiloja New Yorkin osavaltion pohjoisosassa lähellä Kanadan rajaa.

Kaikki maatilat eivät näyttäneet kovinkaan hyväkuntoisilta.

Joku vähän isomman kylän keskus, jossa oli liikennevalotkin.

Joku motelli oli melkein joka kylässä.

Oho... Nyt lipsahti tänne loppuun joku vanha kuva jostain vanhalta

Tampereen valtatieltä? (Vitsi vitsinä, oikeasti tässä kuvassa ollaan lähesty-

mässä Lake Placidia, mutta maisemat näytti ihan samalta kuin Suomessakin).