Helsingistä New Yorkin kautta Torontoon

Viikon mittainen USA:n ja Kanadan matka on nyt sitten tehty. Aika meni lentäen (siis todella nopeasti) ja mitään isompia kommelluksia ei sattunut. Suurimpina kommelluksina voidaan pitää sitä, että kerran käännyttiin autolla moottoritienliittymässä väärin, ja tuli 20 minuutin turha lenkki ja loppupuolella lomaa hotellihuoneesta löytyi hiiri. Mutta näistä molemmista selvittiin hengissä :-) ja ilmat suosivat, sillä talvisää New Yorkissa, Niagaran putouksilla ja Torontossa oli mitä parhain.

Otetaan tähän alkuun reissun alkuosuus, eli loman alkupätkä Helsingistä Torontoon asti (jos yritän samassa postauksessa päästä takaisin Helsinkiin, sitten yhteen pötköön koko juttu on liian pitkä, joten pätkin koko kokonaisuuden vähän pienempiin osiin).

Lentoon lähtö oli siis lauantaina 12.1.2019 iltapäivällä ja Lufthansan lento New Yorkiin oli yhdellä välilaskulla Frankfurtissa, jossa oli vajaa 2 tunnin vaihtoaika. Siinä ehti juuri sopivasti syödä pizzeriassa kunnon iltapäivällinen, ja sitten taas olikin jo aika siirtyä seuraavaan koneeseen. Lufthansalla on lipun hintaan sisältyen myös lennon aikana hyvät ruokailut, ihan jo ensimmäiselläkin lennolla Suomesta Saksaan. Muutenkin kaikki toimii hienosti ja koneet ovat mukavia, joten tätä lentoyhtiötä uskaltaisin vaikka vähän suositellakin. Meillä kyllä ainut valintakriteeri taisi olla lentolipun hinta ja lyhyt välipysähdys. Suora lentokin olisi ollut mukava, mutta sillä tavalla lentäminen olisi ollut kalliimpaa, joten lyhyellä välipysähdyksellä pääsi aika mukaville tuntipalkoille...

Tyylikäs lentokenttäbussi Vantaan kentällä.

Airbus A340-600 lentokoneen WC-osasto koneen alakerrassa.

WC:n ovilta kuva rappusille, joita pitkin pääsee yläkerran matkustamoon.

Frankfurt - New York lennon matkustamo yövalaistuksessa. Penkkien näyttö-

ruudut loistavat.

Ensimmäinen yö oli JFK:n lentokentän kupeessa oleva Howard Johnson by Wyndham Jamaica NYC Airport -hotelli (olipas hotellilla pitkä nimi!)

Yllä oleva hotellin kuva on bongattu hotellin omilta nettisivuilta, eli tästä linkistä:

https://www.wyndhamhotels.com/hojo/jamaica-new-york/howard-johnson-inn-jamaica-jfk-airport-ny/overview

Hotelli oli ihan hyvä, joskaan ei yhtään halvempi mitä hotellit maksavat New Yorkin keskustassa Manhattanilla. Aamupala sisältyi huoneen hintaan ja yhden yöpymisen hinnaksi tuli 152,21 euroa neljältä aikuiselta. Vuokra-auto oli otettu jo illalla lentokentältä lentokoneen saapuessa, ja aamulla matka jatkui autolla heti aamupalan jälkeen. Aamupalaa tarjoiltiin jo klo 6:30 aamulla, mutta heräsimme vielä "Suomen ajassa", eli paljon aikaisemmin aamuyöllä.

Vuokra-auto (toinen oikealta) parkissa hotellin takapihalla.

Valokuvattiin varoiksi vuokra-auton rekisterikilpi. Siltikin Torontossa

iski hetkeksi epäilys, että onko auto varastettu? Kun ei heti löydetty omaa

autoa isosta parkkihallista.

Vuokra-auto oli vuoden 2018 -mallia oleva Nissan Micra, joka oli lähes uusi.

Matkamittarissa oli matkan alkaessa vasta 14400 mailia. Eli reilut 23000 km.

Automatkan alkaessa New Yorkissa alkoi sataa räntää. Mutta keli parani

heti, kun päästiin pois kaupungista, niin harmaa aamu muuttui auringon

paisteeksi. Tässä esikaupunkialuetta Queensin kaupunginosassa. Ilman

navigaattoria New Yorkista ei olisi löytänyt pois ollenkaan. Toinen 

välttämätön tai ainakin erittäin hyvä apulaite oli "tax toll", joka keräsi

elektronisesti kaikki tietulli ja siltamaksut. Niitä tuli New York - Toronto

ja takaisin New Yorkiin ajomatkan aikana yhteensä noin 16 euroa.

Hudson -joen ylittävä silta.

New Yorkin ulosmenotiellä.

Ensimmäinen pysähdys oli 2 tunnin ajomatkan jälkeen Woodstockissa, jossa elokuussa 1969 neljä koulupoikaa päätti järjestää konsertin, jonne yleisöä odotettiin saapuvan jopa 50000. Todellisuus oli vielä hurjempi, sillä yli 400000 vierasta tuli.

Woodstokista jatkettiin muutama tunti todella pieniä pikkuteitä pikkukylästä pikkukylään ja seuraava pysähdys ja lounaspaikka oli Watkins Glen. Siellä olisi ollut upea 19 vesiputouksen puisto, mutta valitettavasti se oli talveksi suljettu turvallisuussyistä (liukastumisvaarat jäätyneen veden vuoksi).

Tässä kuvia matkan varrelta Woodstock -> Watkins Glen. Jos on joskus ajellut Etelä-Viron kumpuilevalla maaseudulla, niin maaston muodot ja puusto oli New Yorkin osavaltion maaseudulla tässä kohdin ihan samanlaista kuin Etelä-Virossakin. Toki rakennukset olivat ihan eri näköisiä, eli niistä huomasi, ettei oltu Suomessa eikä Virossakaan.

Perillä Watkins Glenin State parkin portilla

Puisto on talvisin suljettu (tämä tiedettiin kyllä etukäteen jo), mutta

ihan viehättävä kylä se Watkins Glen oli silti.

Watkins Glenistä matka jatkui halki Sormijärvien upeiden viinitarhojen isoille moottoriteille, ja niitä pitkin Niagaran putouksille.

Viinitarhoja viinitarhojen peräään. Kesällä tämä näyttää varmasti vielä 

paljon hienommalta, kun kaikki on vihreää.

Taustalla yksi sormijärvistä

Niagaran putous lähestymässä. Taivaalla näkyvä usvapilvi aiheutuu

putouksesta, ja se näkyi jo monta kilometriä etukäteen.

Niagaran putousten edessä on 158m korkea Skylon Tower, jossa ruokailimme.

Jolloin ei tarvinnut maksaa hissimaksua ylös, jos jäi ruokailemaan.

Toki kalliin puoleista tuo ruokailu oli siltikin, vaikka hinnasta vähensi

pois säästetyt hissimaksutkin. Mutta kun me ei usein tuolla käydä, niin 

tuhlattiin nyt tämä kerta.

Ilta hämärtyy ja Niagaran putousten valaistus syttyy.

Putoukset yövalaistuna.

Skylon tower yövalaistuna.

Maisemat tornista.

Pyörivä ruokasali. Yksi kierros kestää tunnin.

Maailmanpyörä.

Illaksi saavuimme Torontoon. Siitä sitten seuraavassa päivityksessä lisää.