Varustelupäivä Dubronikissä

Hupiveneily on harrastuksena ainakin jossain määrin samanlaista kuin matkailuautoharrastus. Olen harrastanut joskus sitäkin, joskin nyt meidän matkailuauto on myyty pois. Ehkä voitaisiin joskus ostaa sellainen taas takaisin. Mahdollinen uudelleen hankinta huomioitiin myös talon rakentamisessa, eli jos meille joskus matkailuauto vielä tulee, niin sitten se mahtuu myös autokatokseen. Autokatoksen korkeudeksi tehtiin siitä syystä 4 metriä.

Matkailuautolla reissuun lähtiessä - samoin kuin venereissuun lähtiessä - ensimmäinen ja molemmille yhteinen asia on auton varustaminen. Siis jos olet lähdössä esim. viikon reissuun, niin mitä siinä viikon aikana suunnilleen sitten tarvittaisiin? Ruuat ja juomat pitää hankkia ja pakata mukaan. Määrät on arvioitava, ja yleensä arvioidaan pikkuisen alakanttiin niin, että reissun loppupäässä ostetaan sitten jotain lisää, jos jotain loppuu kesken. Matkailuautolla voi poiketa marketin pihaan, ja veneellä kun tullaan satamaan yöpymään, niin satamassa tai sen läheisyydessä on yleensä kauppoja, joista saa ostettua täydennyksiä tarvittaessa.

Kun lentokoneemme laskeutui Dubronikin lentokentälle, vastassa oli tilausajona otettu linja-auto, jolla koko konkkaronkka pääsi kätevästi venesatamaan, jossa vuokraveneet odottivat. Ei tarvinnut siis alkaa takseja tilaamaan koko porukalle.

Veneilijät lentokentällä siirtymässä bussikyydillä satamaan.

Dubronikissä veneet odottivat ACI-marinassa (sataman nimen alkuosa "ACI" tulee lyhennelmänä sanoista Adriatic Croatia International jotakin...) . Lisätietoa satamasta tässä linkissä:

http://www.aci-marinas.com/en/aci_marina/aci-dubrovnik/

Satamassa toimii erillisenä toimijana veneitä vuokraava yritys, jonka yhteystiedot tässä linkissä:

https://www.dreamyachtcharter.com/destination/croatia/

Perillä satamassa kannettiin ensin lentokoneessa tuodut reput veneeseen.

Joillakin "ulkomaan kesämökkinä" on oma vene. Se voi olla ihan kätevä
vaihtoehto vaikkapa Fuengirolan asunnolle, jos vaan on terveet kädet ja
jalat niin, että voi veneellä ajella. Silloin kun veneellä ei ajella, se seisoo
satamassa, ja lähinaapurit ja sataman vartijat huolehtivat, että mitään
ei häviä sillä aikaa kun omistajat ovat poissa. Veneilijät ovat aika sosiaalista
porukkaa, ja tulevat nopeasti toisilleen tutuiksi. Tämän veneen omistajia
ei nähty, niin ei päästy kyselemään lisää, että kauanko ovat venettä
Dubronikissä pitäneet.

Dubronikin sataman portti jossa myös vartijan porttikoppi.

Sataman kupeessa oleva kauppa, josta ostettiin eväät venereissulle.

Luppoaikoina satamassa saattoi ihailla komeita veneitä. Paikalla oli myös
paljon moottoriveneitä, ei tämä pelkästään purjehtijoiden paikka ollut.

Ennen matkalle lähtöä tutustuttiin veneeseen, että "mitä missäkin on", ja
miten veneen tekniikka ja muut asiat voimivat. Vasemmalle venevuokraamon
edustaja näyttämässä ja opastamassa veneen käyttöön. Porukan kokeneet
purjehtijat tietysti tuntevat purjeveneen aika hyvin noin muutenkin, mutta
esim. itselleni kaikki oli uutta ja outoa. Mutta viikon reissussa oppii jo paljon.

Venekunnan kapteenien palaveri. Suunniteltiin mm. reittejä etukäteen.

Satamassa myös perheen pienimmät oli huomioitu hyvin.

Tässä vielä toinenkin kuva leikkipaikalta, jossa juuri siloin ei ollut ketään
leikkimässä, mutta puitteet oli mielestäni hyvät vaikka perhelomailuun.

Ennen lähtöä suomen lippu nostettu mastoon.

Tästä se alkaa. Venettä ajetaan konella lahden pohjukasta isolle merelle.

Sama näkymä sitloorasta eli istumalaatikosta katsottuna.
Viikon seikkailu odottaa edessäpäin...

Ei liity omaan purjehdusmatkaani varsinaisesti, mutta esimakuna tulevasta reissusta tässä Youtube-linkki yhden toisen purjehtijan matkasta. Taidokkaasti tehty pari minuuttinen video samoista maisemista upeasti kuvattuna myös lintuperspektiivistä vuotta aiemmin eli vuodelta 2016:

(oma tarinamme jatkuu....)

 

Purjehtimaan Adrianmerelle?

Että lähtisitkö lokakuussa purjehtimaan Adrianmerelle? Tällaisen kysymyksen kuulin viime kesänä, ja vastasin ihan suoralta kädeltä että tottakai - ilman muuta!

En ollut eläissäni koskaan edes ollut aikaisemmin purjeveneessä ikinä, mutta nyt kun yhdessä veneessä oli pikkuisen miehistöpulaa, niin minullekin tarjoutui mahdollisuus päästä mukaan porukkaan.

Kesä 2017 oli siis kolea ja sateinen. Mutta vaikka ei olisi ollutkaan, joillakin aktiivisilla purjehtijoilla on silti ollut tapana lähteä jatkamaan purjehduskautta vielä lokakuussa Välimerelle. Siellä on silloin vielä ihan mukavan lämmintä, vaikka Suomessa purjehduskelit ovat jo siihen mennessä ohi.

Loppukesä menikin sitten matkaa suunnitellessa. Mitä Välimerellä tarvitaan syksyllä? Mitä veneessä tarvitaan? Mitä veneeseen kannattaa ottaa, ja mitä sinne ei mahdu?

Melko välttämättömiä varusteita tällaiseen reissuun on mm. seuraavat varusteet:

- passi ja/tai henkilökortti
- rahat ja matkavahvistus
- T-paitoja ja pikeepaitoja
- alushousuja
- noin yhdet (urheilu)sukat
- uimapuku tai simmarit
- shortsit - ehkä kahdet, jopa kolmet
- auringolta suojaava päähine
- collegepusero tai vastaava (illat ja yöt yllättävän kylmät!)
- villatakki, fleece yms (sama syy - viileät/kylmät illat)
- tuulipusakka
- purjehduskengät tai vastaavat
- lenkkarit, jos aikoo patikoida maissa
- kylpypyyhe kannella viihtyville
- aurinkovoiteet riittävillä kertoimilla
- aurinkolasit putoamisen estävällä narulla
- hammasharja- ja tahna
- pieni taskulamppu
- henkilökohtaiset lääkkeet
- muistiinpanovälineet
- pehmeä kassi em. varusteita varten
- 12V laturit puhelimeen yms. laitteisiin

Mahdollisia muita lisävarusteita:

- rantasandaalit
- pyykkipoikia
- terävä keittiöveitsi ruuan laittoon
- pelejä
- kamera
- lehtiä tai kirjoja
- ruisleipää, HK:n sinistä, suodatinkahvia

Kaikkia näitä ei saa turvatarkastuksen läpi lentokoneeseen, joten osa varusteista jää paikan päältä hankittavaksi. Ensimmäisenä päivänä perille päästyä oli muutenkin tarkoitus varustaa vene, eli ostaa eväät yms. Merelle lähdettäisiin vasta seuraavana aamuna. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuuluisi myös veneeseen tutustuminen vuokraamon edustajan ohjauksessa.

Entä mitä ei kannata ottaa veneeseen?

- maailman suurinta matkalaukkua (ei mahdu mihinkään kaappiin veneessä)
- kovapohjaisia tai korkeakorkoisia kenkiä
- arvokoruja tai arvokasta kelloa
- iltapukua
- makuupussia

Lisäksi, kun itse en tiennyt veneilystä enkä veneilyn säännöistä yhtään mitään, niin piti vähän alkaa itse opiskellen harjoittelemaan edes tärkeimpiä sanoja ja sääntöjä. Uida sentään osasin, joten sekin hyvä taito, jos sattuisi veneestä putoamaan... :-)

Tänä vuonna matkan määränpäänä oli Kroatian Dubrovnik. Venekuntaan tuli kuuluman useita eri veneitä, meidän veneeksi tuli Sun Odyssey 419 -tyypin vene, joka on 12-metrinen ja 6-8 hengen miehistölle tarkoitettu. Meitä oli matkaan lähdössä vain 4 henkilöä, joten tilaa veneessä tulisi olemaan reilusti. Veneen tarkemmat tiedot löytyy tästä linkistä:

http://client2.sednasystem.com/boat/boatdisp.asp?id_boat=31393

Ja tässä vene valokuvattuna (siinä vaiheessa kun paikalle pääsin):

Vene oli lisäksi aivan uusi, vasta tänä kesänä vesille laskettu. Joten hyvältä vaikutti kaikki, myös matkan määränpää, joka kartalta katsottuna näytti tältä (punainen nasta kartalla on Dubrovnikin lentokentän kohdalla):

Kroatian rannikon läheisyydessä on paljon pikkusaaria, johon massaturistit harvoin poikkeavat. Niihin kyllä pääsee lossilla ja autolla myös, mutta silloin on lossin aikataulujen vankina. Mutta kun käy omalla (siis vuokratulla) veneellä saarilla, silloin voi liikkua ihan omaan tahtiin, ja rantautua melkein minne haluaa... Joten tulossa oleva viikon mittainen purjehdusreissu vaikutti kerrassaan mahtavalta tilaisuudelta.

Joten ei muuta kuin matkaan! Matka alkoi lentäen Helsingistä Dubrovnikiin 7.10.2017. Tämä oli samalla myös ensimmäinen matkani Kroatiaan, jossa en ollut koskaan aikaisemmin vielä käynytkään. Kavereilta olin kyllä kuullut juttuja kauniista maisemista yms.

(tarina jatkuu...)

Maailman suurin tippukivipylväs

Maailman suurin tippukiviluolassa oleva tippukivipylväs on 32m korkea ja 18m leveä. Tämä nähtävyys on herättänyt myös geologista ja arkeologista kiinnostusta. Pylväs on pitänyt Guinness World Record-maailmanennätystitteliä vuodesta 1989 lähtien. Ja onhan se suuri ja komea, kun sellaisen juurella seisoo. Itse asiassa luolaan tutustumista varten tehty polku kiertää kyseisen pylvään ympäri kokonaan.

Tällainen siis löytyy Nerjan kylän kupeesta, noin 60 km Malagasta itään päin. Matkustimme Nerjaan Fuengirolan lomaviikolla yhdeksi päiväksi, ja se olikin varsin viehättävä pikkukylä. Nerjassa olisi kannattanut ehdottomasti myös yöpyä, sen verran komeita ilta/yökuvia löytyy netistä, esim. tästä linkistä:

https://www.napsu.fi/matkailu/matkakuvat/674/11-08-09--17-36-10--Nerja

Mutta hyvin ehtii kylään tutustua kyllä yhdessä päivässäkin, ja jos valitsee sellaisen bussin, joka kiertelee kylästä toiseen pitkin Välimeren rantaviivaa, niin siinä näkee Malagan ja Nerjan välillä paljon sellaisiakin mukavia pikkukyliä, joissa massaturismi ei vielä näy. Ja kun päivällä kävelee Nerjan pääkatua, se on katettu auringonsuojilla, jotka ovatkin kuumana päivänä varsin välttämättömiä. Muuten tällainen suomalaiseen ilmastoon tottunut pyörtyisi kuumuuteen...

Nerjan keskustasta pääsee junalla luolille. Kannattaa katsoa aikataulut
etukäteen, ettei tarvitse pitkiä aikoja odotella junan lähtöä, niitä lähtee ehkä
noin kerran tunnissa.

Aurinkosuojat Nerjan pääkadulla.

Laajoja uimarantoja ei Nerjasta löydy. Jotain kuitenkin.
Balcon de Europalta avautuvaa tällainen panoraamanäkymä.
Kannattaa käydä katsomassa, jos Nerjassa käy.
 

Nerjassa kaikki talot ovat valkoisia. Erittäin idyllinen ja kaunis pikkukylä!

Reissun päätarkoitus meillä oli kuitenkin tutustua tippukiviluolaan. 1959 löydetty Cueva de las Maravillas eli "ihmeiden luola" sisältää useita isoja "halleja", joissa myös pidetty konserttejakin.

Alueelle on muodostunut myös useita muita luolia ympäri Maron kukkuloita. Näitä luolia ovat hyödyntäneet erilaiset metsästäjä- ja kalastajaheimot neoliittiseltä kaudelta pronssikaudelle. Ne olivat täysin unohdettuja kunnes viisi paikallista poikaa löysivät ne metsästysretkellään vuonna 1959. Luolista löytyy myös seinämaalauksia, joita on maalannut osittain myös neandertalin ihmiset noin 43000 vuotta sitten. Aikaisemmin neadertalilaisten ei ole tiedetty tehneen maalauksia, vaan muualla seinämaalaukset on aina yhdistetty muinaiseen nykyihmiseen.

Jos luolalle aikoo mennä, itse suosittelen menemään jo heti aamusta ja heti kun ne avautuvat, siis noin klo 9 aamulla. Sillä paikalle muodostuu nopeasti pitkät jonot, ja jos ei jono "vedä" tarpeeksi nopeasti, sitten loput jäävät aina ilman pääsylippua, ja heidät toivotetaan tervetulleiksi taas seuraavana päivänä uudestaan. Myös talviaikaan siirtyminen voi tehdä monelle turistille tepposet - netissä voi lukea vielä vanhat aukioloajat, vaikka syyskuusta eteenpäin aukioloaikoja on jo supistettu.

Jumalattoman pitkät jonot lippuluukulle. Kannattaa ottaa kaveri mukaan,
joka pitää aina paikkaa sillä välin, jos itse käy ostamassa läheisestä
baarista välillä lisää juotavaa, jätskiä yms. mikä hiukan helpottaa jonottamista
kuumassa auringossa.

Tässä se sitten on. Euroopan suurin tippukivipylväs.

Euroopan suurin tippukivipylväs toisesta kuvakulmasta.

Lisää hyviä kuvia luolista esim. tässä linkissä:

https://www.napsu.fi/matkailu/matkakuvat/674/11-02-02--02-56-16--Nerja

Nerjan nähtyään ihmettelee vielä enemmän, että mitä ne noin 20 tuhatta suomalaista siellä Fuengirolassa tekee? Mikseivät ole perustaneet tukikohtaansa esim. Nerjaan...? :-)

Monien mestojen Malaga

Fuengirolan viikolla tein myös yhden päivän päiväretken Malagaan. Tarkoitus oli osallistua opastetulle polkupyöräretkelle, mutta myöhästyin vähäsen. Mutta vuokrasin silti polkupyörän, ja ajelin sillä ristiin rastiin pitkin Malagan vanhaa kaupunkia. Polkupyörän vuokraaja vielä merkitsi karttaa muutamia hyviä "tärppejä", joita kannattaisi käydä katsomassa, ja hän myös suunnilleen hahmotteli sitä reittiä, mitä pitkin heidän opastetun retken porukka ajaa, ja jonka olisin käynyt läpi, jos olisin opastetulle retkelle ehtinyt.

Päällimmäisenä Malagan päivästä itselleni jäi mieleen se, että kaupunki on riittävän suuri, ja se on monien mahdollisuuksien tavaratalo, jossa on jokaiselle jotakin. Jos haluaa käydä historiallisissa paikoissa tai linnoituksissa, niitä löytyy ja samalla näkee huikean hienot näkymät yli koko kaupungin. Tai mikäli haluaa olla uimarannalla, sellainenkin löytyy ihan keskikaupungin tuntumasta, ihan kävelymatkan päästä. Tai jos haluaa shoppailemaan tai ruokailemaan, niin mahdollisuudet ovat lähes rajattomat.

Koska Malaga on niin suomalaisten läpikoluama paikka, josta on jo kirjoitettu kaikki mahdollinen, en lähde enää toistelemaan sitä samaa, vaan laitan pari linkkiä, josta ensimmäisessä on listattu kaikki tärkeimmät nähtävyydet ja yhteen päivään sopiva matkasuunnitelma, kas tässä:

https://www.lomalista.fi/lomakohteet/eurooppa/espanja/m%C3%A1laga/n%C3%A4ht%C3%A4vyydet

Ja sitten tässä vielä toinen, jossa nähtävyydet on kartalle asetettuna, ja punaista nastaa klikkaamalla saa selvällä suomenkielellä kuvauksen, mitä paikasta löytyy. Ja jos jotain ei löydy, nastoja voi kartalle lisätä itsekin, vinkkinä sitten muille matkaajille:

http://www.pienimatkaopas.com/malaga/vinkit_kartalla.html

Sitten seuraavaksi kuvakertomus, miten itse sain yhden päivän kulumaan. Ja kuluihan se ihan hyvin. Esim. linnoitukseen pyöräilemällä sai mutkaista ylöspäin nousevaa tietä (Calle Mundo Nuevo) hyvää hyötyliikuntaa. Tuolla kadulla ei ole autoliikennettä. Polkupyörän sai aina kätevästi johonkin parkkiin ja lukkoon, jos halusi käydä vaikka katedraalissa. Vuokrapyörään sisältyi siis tukeva vaijerilukko, joten pyörän saattoi huoletta jättää johonkin seisomaan siksi aikaa, kun kierteli nähtävyyksiä katsomassa jalan.

Seuraavaksi kuvasarja oman polkupyöräreittini varrelta:

Gibralfaron linnoituksen muuria ja näkymät länteen yli kaupungin keskustan.

Gibralfaron linnoitukselta näkymät itään päin. Kuvassa näkyvä korkea "tönö"
on joku betonitehtaan rakennelma. Jos siitä ajaa bussilla ohi esim. Nerdaan
päin, niin ihan kohtuu isolta betonitehtaalta se näyttää.

Malagan keskustaa linnoitukselta.

Vartiomiehen koppi linnoituksessa. Varmasti ihan viileä
kuumilla kesähelteillä.

Gibralfaron linnan muuria.

Härkätaisteluareena linnoitukselta katsottuna.

Katedraali linnoitukselta katsottuna.

Linnoituksen sisäpihaa.

Lisää muureja. Pitkin muuria oli kivoja katselupaikkoja.

Linnoituksen sisäpihan istutuksia.

Malagan katedraalia.

Katedraali sisältä. Kannattaa käydä katsomassa. Tiloissa
voi kiertää pitkäänkin luurit päässä ja ihan omaan tahtiin.

Katedraalin kattoa.

Lisää katedraalia.

Valtavan kokoiset urut.

Näkymä alttarille.

Katedraalissa riittää kierreltävää.

Katedraali ulkoapäin.

Ostoskatu, jossa kangaskate auringon suojana. Mukavan viileää kävellä tai pyöräillä.

Katedraalin torni näkyy osassa vanhaa kaupunkia.

Matkalla uimarannalle. Keskellä kuvaa näkyvä maailmanpyörä lienee
aika tarkkaan Malagan keskustassa?

Uimarantaa.

Keskuspuiston päässä oleva suihkulähde. Taustalla yllä näkyy linnoitusta.

Vanhan kaupungin toreja.

Illan saapuessa myös poliisit jalkautuvat. Konepistoolit näyttää olevan pojilla.

Vanhaa kaupunkia.

Rantabulevardi keskuspuiston vieressä. Keskuspuisto näkyy vasemmalla.
Oikealla puolella näkyy meri.

Malaga oli mielestäni oikein kiva paikka, jossa oli paljon tekemistä ja katseltavaa. Voisin lähteä vaikka viikonloppureissulle sinne joskus uudestaankin. Ja ihmettelen, miksi suomalaiset eivät ole valinneet tukikohdakseen Malagaa? Siihenhän lennot laskeutuvat joka tapauksessa. Liekö sitten suunnilleen Helsingin kokoluokkaa oleva Malaga monelle suomalaiselle "liian iso"?