Visby - kesällä 2016 ja 2017

Visby on viehättävä matkakohde - ainakin kesäisin. Visbyn matkoja on järjestetty jo pidemmän aikaa. Kerran eräs vanhemman polven Visbyn matkaaja kertoi, että hänen ollessaan sotavuosien jälkeen vielä lapsi, niin heidän Visbyn matka alkoi silloin ensin junalla Helsingistä Turkuun. Kirkkonummen kohdalla junavaunun ikkunat suljettiin luukuilla ja veturikuskia vaihdettiin, jotta kukaan ei näkisi junasta Porkkalan vuokra-aluetta. Turusta Visbyhyn matka jatkui höyrylaiva Kastelholmalla.

Nykyisin matka Helsingistä Visbyhyn taittuu paljon helpommin, mukavammin ja nopeammin Silja Eupopa -laivalla, joka poikkeaa matkallaan myös Tallinnassa. Tallinnassa ei pääse eikä ehdi nousemaan maihin, mutta lisää matkustajia nousee kyytiin.

Itse olen käynyt Visbyssä kahdesti, ensimmäisen kerran omatoimisesti heinäkuussa 2016, ja nyt uudelleen kesäkuussa 2017 Rekola-Asola omakotiyhdistyksen järjestämällä matkalla.

Ensimmäinen Visbyn matkani osui samaan hetkeen, jolloin Visbyssä järjestettiin Almedalsveckan. Se on vuosittain Ruotsissa Visbyn kaupungissa järjestettävä poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelutapahtuma. Tapahtuman perinteinen ajankohta on ollut heinäkuun alku. Vuodesta 2009 lähtien Almedalsveckan on pidetty viikolla 27. Tapahtuma on toiminut esikuvana Porissa vuonna 2006 ensimmäistä kertaa järjestetylle Suomi-areenalle.

Jos sattuu Visbyhyn samaan aikaan, kun siellä on Almedalsveckan, niin liikkuminen kaupungilla on lähes mahdotonta, sillä kaikki kadut ovat ihmisiä aivan täynnä. Samasta syystä mihinkään ravintolaan tai kahvilaan ei pääse, koska kaikkiin paikkoihin on todella pitkät jonot. Tai jos jonnekin onnistuu pääsemään, ruoka-annosta voi joutua odottamaan toista tuntia, kun ravintolan henkilökunta on ylikuormitettu. Joten neuvoisin välttämään Visbyhyn matkustaessa juuri sitä viikkoa, jolloin Almedalsveckan järjestetään.

Ensimmäinen Visbyn matkani sujui kuitenkin ihan hyvin, sillä päätimme lähteä Visbystä kauemmas maaseudun nähtävyyksiä tutkimaan. Kaupungista pois pääseminen oli Almedalsveckanista johtuen vähän hankalaa, koska polkupyöriä ei saanut vuokrattua mistään (kaikki olivat jo vuokralla). Sama tilanne myös autovuokraamoissa. Lopulta löytyi yksi käytetty auto, jonka saimme vuokrattua. Käytettyjen autojen vuokraamo (Mickes Biluthyrning) oli loppujen lopuksi ihan hyvä ja edullinen kokemus. Sillä yli 20 vuotta vanhalla autolla me sitten ajelimme ympäri Gotlantia ja käytiin mm. tutustumassa heti Visbyn kaupungin eteläpuolella sijaitseviin, yli 50 metriä korkeisiin rantakallioihin.

Vanhan vuokra-volkkarin löytyessä hymy oli herkässä!

Tässä vielä muutamat kuvat Gotlannin korkeimmista rantakallioista:

Upeat on näkymät - myös kuvassa näkyvän omakotitalon pihalta.



Rantakallion korkeutta ihmisen pituuteen verrattuna.

Koirakin nauraa kallion päällä (en tiedä kenen koira, mutta otin kuvan).



Jyrkkiä ovat kalliot. Ja merta näkyy niin pitkälle kuin
silmä kantaa.

Kallion jyrkänteen alla oli isoja onkaloita.

 

Ensimmäinen Visbyn matkani onnistui siis loppujen lopuksi varsin hyvin, vaikka Visby olikin ruuhkainen, niin Visbyn ulkopuolella ruuhkia ei ollut.

Visbyn kaupungin siluetti näyttää erittäin kauniilta ainakin kahdesta paikasta katsottuna. Ensimmäisen kerran tämän näkee mereltä, kun laiva saapuu satamaan. Toinen hyvä näkymä kaupunkiin avautuu tuomiokirkon ”takana” olevalta Norderklintin kalliolta. Saman kalliokukkulan päällä kasvaa isot nurmikot, ja siellä on myös vanhoja kauniita taloja.

 

Visbyn kattoja Norderklintin kalliolta katsottuna.

Laiva saapuu satamaan. Näkymä Norderklintin kalliolta.

 

Tuomiokirkon tornit ja Visby mereltä katsottuna.

 

Kun laiva saapuu aamulla Visbyn kaupungin satamaan, matkailijalla on koko päivä aikaa tutustua paikkoihin. Ihan samalla tapaa, kuin jos matkustaisi laivalla Helsingistä Tukholmaan. Silloinkin kaikki tavarat voi jättää hyttiin odottamaan, ja ottaa kaupungille mukaansa vain sen, mitä päivän aikana tarvitsee.

Visbyhyn saapuessa voi osallistua joko erilaisille bussiretkille, jotka suuntautuvat joko pohjois- tai eteläosaan Gotlantia, tai sitten voi viettää koko päivän Visbyn kaupungissa. Bussiretkien kesto on noin 4 tuntia, joten sen jälkeenkin jää kyllä ihan hyvä aika tutustua itse kaupunkiin myös. Visbyn keskusta on aika pieni, ja lähes kokonaan muurien ympäröimä. Ruusuja ja viehättäviä taloja riittää. Gotlannin kansalliskukka on Muratti, ja sekin kasvaa monien talojen seinustoilla.

Murattia kasvaa talojen seinillä.

 

Nyt jälkimmäisellä Visbyn reissullani itse osallistuin omakotiyhdistyksen järjestämällä retkellä saaren pohjoisosiin suuntautuneelle ”Karun kaunis Gotlanti” –nimiselle bussiretkelle. Voin suositella samaa matkaa muillekin, joskin on vähän tuuripeliä se, että millainen opas sattuu bussiin. Busseja ja oppaita siis lähtee samalle reitille useita. Nyt kuulimme jälkeempäin, että muutamassa muussa bussissa opas oli ollut paljon puheliaampi, ja kertonut paljon enemmän asioita Gotlannista ja Visbystä. Mutta ihan mukava bussimatka oli näinkin. Ensimmäinen bussin pysähdyspaikka oli meren ääressä oleva yrttitarha nimeltään Grusmyntgården.

Yrttitarhan portti.

 

Grusmyntgårdenin yrttitarhaa.

Yrttitarhan myymälä.

Yrttitarhan pihalla voi myös nauttia vaikkapa kahvista tai jäätelöstä.

 

Yrttitarhalta matka jatkui Lickershamnin satamaan, jonka kupeessa on myös Gotlannin suurin Raukki (ruotsiksi rauk), jonka nimi on Jungfrun eli neitsyt. Raukki on vaihtelevan ja erikoisen muotoinen kalkkikivipaasi tai -kumpare, joka on säästynyt meren aaltojen pitkäaikaiselta kulutukselta eli abraasiolta sitä ympäröivän heikomman kiven jauhautuessa ja huuhtoutuessa veteen. Suurin näistä eli Jungfrun on 27 metriä korkea. Rannalta voi löytää paljon myös fossiilikiviä, sillä satoja miljoonia vuosia sitten Gotlannin saari on sijainnut lähellä maapallon päiväntasaajaan, jolta ajalta myös fossiilit ovat peräisin.

Gotlannin suurin raukki Jungfrun (merenneito) on 27m korkea. Parkkipaikalta
matkaa Jungfrun luokse noin puolisen kilometriä rantapolkua pitkin.

 

 

Pienempiä raukkeja parkkipaikan tuntumassa.

 

Lopuksi ajoimme vielä maaseudulle Bro –nimisen kylän kivikirkkoon tutustumaan. Kivikirkon tornin tunnusmerkkinä on lyijykynän kärkeä muistuttava torni. 

Kivikirkko Bron kylässä. Torni muistuttaa lyijykynää.

Kivikirkko sisältä katsottuna.

 

Bron kylästä matka jatkui takaisin Visbyhyn, jossa kävelimme muurien läpi tuomiokirkolle. Tuomiokirkko itsessään on jo hieno nähtävyys, ja ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa kirkon sisällä myös.

Tuomiokirkko sisältä.

 

 

Tuomiokirkko sisältä.

 

 

Tuomiokirkon koristeellinen saarnatuoli

 

Tuomiokirkon tornista lähikuva.

 

Tuomiokirkosta yleiskuva.

 

Laivamatkat ovat myös elämys ihan itsessään, ja tälläkin kertaa oli mukava nauttia myös laivan viihdetarjonnasta, hyvistä ruokailuista mennen tullen, sekä hyvästä matkaseurasta!