Kun reissuun lähdettiin sillä mielellä, että koskaan ei olla Moskovassa käyty - ja mahdollisesti koskaan ei käydä tämän jälkeenkään (reissataan sitten taas jatkossa jossakin muissa paikoissa), niin varasin matkaan 10 päivää. Siihen sisältyi muutama luppopäiväkin siltä varalta, että jos olisi tullut oikein sateinen tai helteinen päivä, ja jos ei olisi silloin jaksanut lähteä minnekään, niin no-problem - aikaa olisi kyllä ollut ihan riittävästi. Ja aikaa Moskovaan kannattaa kyllä varata. Esim. liikenneruuhkissa voi sattua yllätyksiä, jolloin jos on tiukalla aikataululla liikkeellä, niin aika monelta turistilta näyttää menevän hermot. He sitten tiuskivat esim. kierokävelyllä tai bussiajelulla oppaalle, vaikka eihän se nyt oppaan vika ole, jos on ruuhkaa ja jos liikenne ei kulje, tai jos jonnekin joutuu jonottamaan sisään.
Mutta jos aikaa on riittävästi, silloin tietää itse, että ei ole kiirettä minnekään, ja loma tuntuu lomalta. Ruuhkissakin on aikaa odottaa tarvittaessa. Moskovan turistikohteissa muuten ruuhkia ei juurikaan ollut - poislukien Kremli ja Leninin mauseleum. Mutta muissa turistikohteissa päästiin aina suoraan ja jonottamatta sisään. Tämä on suuri poikkeus, jos verrataan tilannetta vaikkapa Lontooseen, Pariisiin tai New Yorkiin, joissa kesäisin on valtava turistiryntäys, ja moniin paikkoihin voi olla useiden tuntien jonot. Moskova oli tässä mielessä positiivinen poikkeus. Ei jonoja.
Tolstoy -juna saapui Moskovan Leningradskii asemalle aikataulunsa mukaisesti aamulla klo 09:19. Kun Suomi siirtyy kesällä kesäaikaan, niin heinäkuussa jos saapuu Moskovaan - kelloa ei tarvitse kääntää lainkaan. Moskovassa on silloin sama aika kuin Suomessakin.
Eka päivä käynnistyi heti tehokkaasti. Aamupala oli nautittu jo junassa (se sisältyi matkan hintaan). Heti Leningradskii juna-aseman vieressä on Komsomolskin metroasema, siitä hypättiin metroon - ja ajettiin punaista metrolinjaa pitkin kohti keskustaa 4 aseman väliä. Kun saavuttiin National-hotelliin, niin jätettiin laukut hotelliin säilytykseen, ja lähdettiin kiertelemään kaupungille - punaiselta torilta aloittaen.
Punainen tori on itse asiassa aika pieni. Tai ainakin itse olin kuvitellut sen olevan paljon paljon suurempi. Ihme miten Mathias Rust aikoinaan pystyi pienkoneellaan punaiselle torille vuonna 1987 laskeutumaan? Näköjään se sitten pienkoneella onnistuu, tai joutuihan Rust käyttämään vieressä olevaa siltaa kiitotienä, ja rullasi sitten koneensa mäkeä ylös Vasilevin kathedraalin juurelle.
Punaisella torilla ja sen välittömässä läheisyydessä saa ekan päivän kulumaan vallan helposti. Ensin kävimme katsomassa Leninin mauseleumissa (jonotus kesti tunnin - jono kyllä eteni nopeasti, mutta turvatarkastus otti oman aikansa, ja siitä se jono aiheutui).
Sitten käytiin torin laidan tavaratalossa eli GUM:ssa, ja sieltä kahville GUM:n päädyssä olevalle Nikolaskaya -kadulle, jossa on tosi paljon kahviloita. Tässä kohtaa oltiin ehkä hiukan varomattomia, sillä parit kahvit muutamalla muffinsilla maksoivat yhteensä 15 euroa, eli olisi kannattanut kävellä vähän kauemmas, niin oltaisiin päästy paljon halvemmalla. Mutta kerrasta opittiin, ja jatkossa oltiin tarkempia. Hintahaitaria siis löytyy, ja Moskovassa ravintoloiden hinnoissa mitään ylärajaa ei välttämättä edes ole ollenkaan. Sama pätee hotelleihin myös, eli hintahaitari siinäkin on tosi suuri.
Eka kertaa Moskovassa haluttiin kuitenkin yöpyä ekat pari yötä punaisen torin kupeessa olevassa Hotel Nationalissa, jonne olin jo varauksen yhteydessä esittänyt toivomuksen, että "a view towards the Kremlin would be nice" ja tämä toive toteutui yli odotusten. Saimme nimittäin sellaisen huoneen jonka ikkunoista näkyi yli punaisen torin aina Vasillevin katedraalille asti - ja tämä näkymä oli mahdollista ihan vain muutamasta hotellin huoneesta. Eli tällaiset näkymät siis meidän ekan hotellin huoneen ikkunasta:
 |
| Hotel National. Näkymä huoneen 378 ikkunasta. Jos haluat yöpyä samassa huoneessa kuin Lenin, kysy huonetta nro 107. Myös Bill Clinton on yöpynyt tässä hotellissa joskus 60-luvulla. |
Kun olimme saaneet huoneen hotellista ja vähän lepuuttaneet jalkoja, jatkettiin kierrosta ja hotellin edessä oli seuraava kohde, Aleksandrovsky garden. Olipa muuten upeat suihkulähteet siellä!
Tässä vaiheessa alkoi jo nälkäkin kurnia mahassa, mutta onneksi puistosta oli suora sisäänkäynti Okhotny ryadin ostoskeskukseen. Se on saman nimisen metroaseman ja Aleksandrovsky gardenin välissä, ja ostoskeskus on kokonaan maan alla kolmessa (kellari)kerroksessa. Pohjimmaisessa kerroksessa on erilaisia ruokapaikkoja varmasti yhdessä rivissä enemmän kuin sata metriä. Sinne sitten syömään... Paikka olikin varsin suosittu ja edullinenkin vielä.
Ruokailun jälkeen lähdettiin vielä uudestaan kävelemään punaisen torin suunnalle. Matkan varrella Aleksandrovsky gardenin kulmalla pysähdyttiin tuntemattoman sotilaan haudalle:
Tuntemattoman sotilaan haudalla seisoo koko ajan 3 sotilasta, ja vahdin vaihto on aina tunnin välein tasatunneilta. Tai ei ne sotilaat nyt ihan koko aikaa siellä seiso, yöllä ei ole ketään, mutta päivällä vuoro vaihtuu tunnin välein.
Tämän jälkeen matka jatkui torin yli St. Vasilevin katedraaliin. Sisäänpääsymaksu (itse asiassa ensimmäinen ja ainoa tälle ekalle päivälle) oli Vasilevin katedraalissa 350 ruplaa, eli noin 5 euroa per henkilö. On se vaan hieno kirkko - sisältäkin.
Ja vielä kun oli aikaa jäljellä päätettiin ihailla Moskovaa myös vähän yläilmoistakin käsin, emmehän me olleet koskaan kaupunkia nähneet (muuta kuin vähän punaisen torin ympäristöä siinä kävellessämme). Joten matka jatkui metrolla Taganskayan metroasemalle, ja sieltä kävellen Swissotel krasnye holmin Sky baariin. Sieltä avautuu 34. kerroksen ikkunoista huimat näköalat!
Matkalla kuitenkin yllätti pieni sadekuuro juuri kun piti lähteä metroasemalta kävelemään, niin ulos tullessamme näyttikin tältä (joten jäätiin sitten sadetta pitämään metroaseman suuaukolle):
Sadekuuro meni onneksi nopeasti ohi, joten päästiin ihailemaan tällaisia maisemia:
Tässä alkoikin sitten olla tämä päivä pulkassa, joten ei muuta kuin hotelliin ja ihailemaan Kremlin yövalaistusta. Se muuten on tosi upea!
