Visby - kesällä 2016 ja 2017

Visby on viehättävä matkakohde - ainakin kesäisin. Visbyn matkoja on järjestetty jo pidemmän aikaa. Kerran eräs vanhemman polven Visbyn matkaaja kertoi, että hänen ollessaan sotavuosien jälkeen vielä lapsi, niin heidän Visbyn matka alkoi silloin ensin junalla Helsingistä Turkuun. Kirkkonummen kohdalla junavaunun ikkunat suljettiin luukuilla ja veturikuskia vaihdettiin, jotta kukaan ei näkisi junasta Porkkalan vuokra-aluetta. Turusta Visbyhyn matka jatkui höyrylaiva Kastelholmalla.

Nykyisin matka Helsingistä Visbyhyn taittuu paljon helpommin, mukavammin ja nopeammin Silja Eupopa -laivalla, joka poikkeaa matkallaan myös Tallinnassa. Tallinnassa ei pääse eikä ehdi nousemaan maihin, mutta lisää matkustajia nousee kyytiin.

Itse olen käynyt Visbyssä kahdesti, ensimmäisen kerran omatoimisesti heinäkuussa 2016, ja nyt uudelleen kesäkuussa 2017 Rekola-Asola omakotiyhdistyksen järjestämällä matkalla.

Ensimmäinen Visbyn matkani osui samaan hetkeen, jolloin Visbyssä järjestettiin Almedalsveckan. Se on vuosittain Ruotsissa Visbyn kaupungissa järjestettävä poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelutapahtuma. Tapahtuman perinteinen ajankohta on ollut heinäkuun alku. Vuodesta 2009 lähtien Almedalsveckan on pidetty viikolla 27. Tapahtuma on toiminut esikuvana Porissa vuonna 2006 ensimmäistä kertaa järjestetylle Suomi-areenalle.

Jos sattuu Visbyhyn samaan aikaan, kun siellä on Almedalsveckan, niin liikkuminen kaupungilla on lähes mahdotonta, sillä kaikki kadut ovat ihmisiä aivan täynnä. Samasta syystä mihinkään ravintolaan tai kahvilaan ei pääse, koska kaikkiin paikkoihin on todella pitkät jonot. Tai jos jonnekin onnistuu pääsemään, ruoka-annosta voi joutua odottamaan toista tuntia, kun ravintolan henkilökunta on ylikuormitettu. Joten neuvoisin välttämään Visbyhyn matkustaessa juuri sitä viikkoa, jolloin Almedalsveckan järjestetään.

Ensimmäinen Visbyn matkani sujui kuitenkin ihan hyvin, sillä päätimme lähteä Visbystä kauemmas maaseudun nähtävyyksiä tutkimaan. Kaupungista pois pääseminen oli Almedalsveckanista johtuen vähän hankalaa, koska polkupyöriä ei saanut vuokrattua mistään (kaikki olivat jo vuokralla). Sama tilanne myös autovuokraamoissa. Lopulta löytyi yksi käytetty auto, jonka saimme vuokrattua. Käytettyjen autojen vuokraamo (Mickes Biluthyrning) oli loppujen lopuksi ihan hyvä ja edullinen kokemus. Sillä yli 20 vuotta vanhalla autolla me sitten ajelimme ympäri Gotlantia ja käytiin mm. tutustumassa heti Visbyn kaupungin eteläpuolella sijaitseviin, yli 50 metriä korkeisiin rantakallioihin.

Vanhan vuokra-volkkarin löytyessä hymy oli herkässä!

Tässä vielä muutamat kuvat Gotlannin korkeimmista rantakallioista:

Upeat on näkymät - myös kuvassa näkyvän omakotitalon pihalta.



Rantakallion korkeutta ihmisen pituuteen verrattuna.

Koirakin nauraa kallion päällä (en tiedä kenen koira, mutta otin kuvan).



Jyrkkiä ovat kalliot. Ja merta näkyy niin pitkälle kuin
silmä kantaa.

Kallion jyrkänteen alla oli isoja onkaloita.

 

Ensimmäinen Visbyn matkani onnistui siis loppujen lopuksi varsin hyvin, vaikka Visby olikin ruuhkainen, niin Visbyn ulkopuolella ruuhkia ei ollut.

Visbyn kaupungin siluetti näyttää erittäin kauniilta ainakin kahdesta paikasta katsottuna. Ensimmäisen kerran tämän näkee mereltä, kun laiva saapuu satamaan. Toinen hyvä näkymä kaupunkiin avautuu tuomiokirkon ”takana” olevalta Norderklintin kalliolta. Saman kalliokukkulan päällä kasvaa isot nurmikot, ja siellä on myös vanhoja kauniita taloja.

 

Visbyn kattoja Norderklintin kalliolta katsottuna.

Laiva saapuu satamaan. Näkymä Norderklintin kalliolta.

 

Tuomiokirkon tornit ja Visby mereltä katsottuna.

 

Kun laiva saapuu aamulla Visbyn kaupungin satamaan, matkailijalla on koko päivä aikaa tutustua paikkoihin. Ihan samalla tapaa, kuin jos matkustaisi laivalla Helsingistä Tukholmaan. Silloinkin kaikki tavarat voi jättää hyttiin odottamaan, ja ottaa kaupungille mukaansa vain sen, mitä päivän aikana tarvitsee.

Visbyhyn saapuessa voi osallistua joko erilaisille bussiretkille, jotka suuntautuvat joko pohjois- tai eteläosaan Gotlantia, tai sitten voi viettää koko päivän Visbyn kaupungissa. Bussiretkien kesto on noin 4 tuntia, joten sen jälkeenkin jää kyllä ihan hyvä aika tutustua itse kaupunkiin myös. Visbyn keskusta on aika pieni, ja lähes kokonaan muurien ympäröimä. Ruusuja ja viehättäviä taloja riittää. Gotlannin kansalliskukka on Muratti, ja sekin kasvaa monien talojen seinustoilla.

Murattia kasvaa talojen seinillä.

 

Nyt jälkimmäisellä Visbyn reissullani itse osallistuin omakotiyhdistyksen järjestämällä retkellä saaren pohjoisosiin suuntautuneelle ”Karun kaunis Gotlanti” –nimiselle bussiretkelle. Voin suositella samaa matkaa muillekin, joskin on vähän tuuripeliä se, että millainen opas sattuu bussiin. Busseja ja oppaita siis lähtee samalle reitille useita. Nyt kuulimme jälkeempäin, että muutamassa muussa bussissa opas oli ollut paljon puheliaampi, ja kertonut paljon enemmän asioita Gotlannista ja Visbystä. Mutta ihan mukava bussimatka oli näinkin. Ensimmäinen bussin pysähdyspaikka oli meren ääressä oleva yrttitarha nimeltään Grusmyntgården.

Yrttitarhan portti.

 

Grusmyntgårdenin yrttitarhaa.

Yrttitarhan myymälä.

Yrttitarhan pihalla voi myös nauttia vaikkapa kahvista tai jäätelöstä.

 

Yrttitarhalta matka jatkui Lickershamnin satamaan, jonka kupeessa on myös Gotlannin suurin Raukki (ruotsiksi rauk), jonka nimi on Jungfrun eli neitsyt. Raukki on vaihtelevan ja erikoisen muotoinen kalkkikivipaasi tai -kumpare, joka on säästynyt meren aaltojen pitkäaikaiselta kulutukselta eli abraasiolta sitä ympäröivän heikomman kiven jauhautuessa ja huuhtoutuessa veteen. Suurin näistä eli Jungfrun on 27 metriä korkea. Rannalta voi löytää paljon myös fossiilikiviä, sillä satoja miljoonia vuosia sitten Gotlannin saari on sijainnut lähellä maapallon päiväntasaajaan, jolta ajalta myös fossiilit ovat peräisin.

Gotlannin suurin raukki Jungfrun (merenneito) on 27m korkea. Parkkipaikalta
matkaa Jungfrun luokse noin puolisen kilometriä rantapolkua pitkin.

 

 

Pienempiä raukkeja parkkipaikan tuntumassa.

 

Lopuksi ajoimme vielä maaseudulle Bro –nimisen kylän kivikirkkoon tutustumaan. Kivikirkon tornin tunnusmerkkinä on lyijykynän kärkeä muistuttava torni. 

Kivikirkko Bron kylässä. Torni muistuttaa lyijykynää.

Kivikirkko sisältä katsottuna.

 

Bron kylästä matka jatkui takaisin Visbyhyn, jossa kävelimme muurien läpi tuomiokirkolle. Tuomiokirkko itsessään on jo hieno nähtävyys, ja ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa kirkon sisällä myös.

Tuomiokirkko sisältä.

 

 

Tuomiokirkko sisältä.

 

 

Tuomiokirkon koristeellinen saarnatuoli

 

Tuomiokirkon tornista lähikuva.

 

Tuomiokirkosta yleiskuva.

 

Laivamatkat ovat myös elämys ihan itsessään, ja tälläkin kertaa oli mukava nauttia myös laivan viihdetarjonnasta, hyvistä ruokailuista mennen tullen, sekä hyvästä matkaseurasta!

Viikko riittää Moskovassa ihan hyvin

Kävimme siis vuosi sitten Moskovassa, ja junamatkat mukaan lukien reissuun varasimme ja käytimme 10 päivää. Ensimmäiset 5 päivää jaksoin tänne raportoida, mutta sitten innostus näköjään hiipui ja loppupäivät jäivät blogista pois. Eikä uusiakaan reissuja ole sen jälkeen tullut. Ei ainakaan sellaisia, joista nyt olisi ollut jotain erityistä kerrottavaa.

Mutta cloussataanpa tuo Moskovan matka nyt vaikka niin, että otsikkoa lainaten - kyllä viikossa katsoo kaiken mitä Moskovassa on katsottavaa. Eri kaupungeissa on tekemistä eri tavalla, Berliinin ehtii nähdä jopa yhdessä pidennetyssä viikonlopussakin, kun taas Lontoossa ainakaan ensi kertalaiselle mielestäni viikko ei riitä mihinkään. Eikä New Yorkiakaan viikossa ehdi paljon vielä katsella...

Moskova oli todella hieno kaupunki, ja siellä riittää vipinää vuorokauden ympäri, ja esim. monet suihkulähteet ovat öiseen aikaan kaunisti valaistu, näin ainakin Park Popedassa ja monessa muussakin puistossa.

Tässä muutamat kuvat loppumatkasta - kyllä meillä siis ihan järkevää tekemistä riitti joka päivälle, vaikka oltiinkin reilusti yli viikon matkassa:

Park Pobedy yövalaistuksessa. Minusta tässä puistossa kannattaa käydä
sekä yöllä että päivän valossa.



Tsaritsnajan suihkulähteitä Moskovan eteläpuolella noin 20km
kaupungin keskustasta. Junalla pääsee paikalle puistoon.

Patsaspuistoa Moskovan keskustassa, Gorkin puiston alkupäässä.
Mm. kaikki kommunismiajan patsaat on kerätty tänne.

Tähän päättyy tämän kertaisen reissun raportti.

Päivä 5, TV-torni ja opastettu metrokierros

Moskovan matka jatkuu, vuorossa viides päivä. Valittiin TV-tornissa käyntiin puolipilvinen päivä syystä, että tornista saisi hyvät valokuvat joka suuntaan, eikä aurinko tai sade haittaisi. En tiedä menikö valinta nappiin, ehkä kirkas aurinkoinenkin päivä olisi ollut ihan hyvä valinta myöskin, ja auringosta huolimatta.

Asukasmäärältään Euroopan suurimmassa kaupungissa Moskovassa sijaitsee myöskin Euroopan korkein rakennelma, eli Ostankinon televisiotorni. Tornilla on korkeutta yhteensä 540 metriä, mutta näköalatasanne on "vain" 337 metrin korkeudessa. Mahtuisi sen näköalatasanteen alle kuitenkin mm. Eiffel-torni kokonaisuudessaan ihan hyvin. Eiffelissä korkeutta on yht. 324 metriä, ja ylin eli kolmas näköalatasanne on Eiffelissä 275 metrin korkeudessa.

Yksi tapa ja mielestäni helpoin tapa saapua julkisella liikenteellä Ostankinon tornille on esim. se, että saapuu ensin metrolla VDNH:n metroasemalle (oranssi linja nro 6), ja metroasemalta eteenpäin voi jatkaa matkaa maisemajunalla Ostankinon tornille. Toinen vaihtoehto on ajaa metrolla linjaa 9 (harmaa linja) Timiryazevskayan asemalle, siellä on maisemajunan toinen päätepiste. Mutta VDNH:n asemalta tai sen lähettyviltä pääsee myös tavallisella raitiovaunulla TV-tornille.

TV-tornin turvajärjestelyt ovat ihan omaa luokkaansa. Eli passit pitää ottaa mukaan - muuten torniin ei pääse. Ja ne passit syynätään monessa paikassa moneen kertaan, ja vielä paljon tarkemmin mitä esim. raja-asemilla tapahtuu. Eli kun saapuu TV-tornin ison puistoalueen sisäänkäynnille, siinä olevalla kopilla voi ostaa torniin kierroksen.

Opastus torniin pääsystä on hyvä ja selkeä - mutta kävelyä tulee aika
paljon, eli tornille pääsyä ei ole ainakaan metrolla saapuville tehty
mitenkään "helpoimmalla tavalla".

Esim. vesipulloa tai mitään muutakaan nestemäistä ei saa mukaansa torniin.

Tornin juurella turvatarkastukseen piti saapua yksitellen, eli esim.paris-
kunnasta toinen jää odottelemaan oven ulkopuolelle kunnes kutsutaan sisään.

Ylhäällä tornissa odottivat aseistetut vartijat.

Kierrokset alkavat aina tasatunnein - ja ne voivat olla loppuunmyyty, jolloin voi varata oman torni-kierroksen ihan vaikka seuraavalle päivällekin. Varaustilanteen näkee kopin seinällä koko ajan ja reaaliajassa (lippujahan myydään koko ajan ja usealla rinnakkaisella kassalla yhtä aikaa).

Vapaiden lippujen lukumäärä päivittyy koko ajan, me käytiin itse klo 12:00
alkavalla kierroksella. Maksimimäärä mitä torniin otetaan kerrallaan ihmisiä
lienee ilmeisestikin 88 kpl (siis jos 22:00 alkavaan kierrokseen ei olisi myyty
vielä yhtään lippua).

TV-torniin tutustuminen on siis aina järjestetty kierros, joka kestää puolisen tuntia. Kierroksen päätteeksi pitää lähteä pois tornista - tai siirtyä tornin ravintolaan. Opas puhuu pelkkää venäjää, eli jos edes yhtään osaa ja ymmärtää venäjää, niin tästä kierroksesta saa paljon enemmän irti.

Mutta toki venäjän kieltä osaamattomallekin kokemus on huikea, eli suosittelen tämän kohteen sisällyttämistä matkasuunnitelmiin - siitäkin huolimatta, että sisäänpääsy oli kallis - ylivoimaisesti kaiken kallein mitä itse maksoin Moskovassa sisäänpääsystä minnekään, eli 980 ruplaa - joka tämän päivän vaihtokurssilla 1 euro = 70 ruplaa teki noin 14 euroa per henkilö. Eli ei liene kovin suuri raha suomalaisen kukkarossa, tai matkan budjetissa yleensäkään?

2 aikuisen pääsylippu torniin maksettu.

Sitten ei muuta kuin kuuntelemaan mitä opas kertoo - hän siis hyvin ystävällisesti ja reippaasti puhui koko puolituntisen, ja kertoi mitä missäkin näkyy ja vähän historia ja taustatietojakin niistä taloista tms. mitä oli näkyvissä juuri silloin. Ja jos ei osaa kieltä aina voi nauttia maisemista, kas näin:

Tornin juurella maisemajunan rata ylittää junaradan.
Muulla konstilla junaradasta yli ei kait pääsekään?
(paitsi jos on autolla liikkeellä)

Moskovaa tornista länteen/lounaaseen päin katsottuna.

Moskovan kansainvälinen bisneskeskus.

VDNH:n aluetta.

Tornissa lattiassa olevien lasien läpi näkyy tornin juureen.

VDNH:n näyttelyaluetta. Raketin juuressa ihmisiä näkyy pieninä pisteinä
(eli raketti itse on tosi iso - katso edellinen postaus "päivä 4" ja VDNH:n
aluetta kolmanneksi viimisin kuva - siinä sama raketti vierestä katsottuna).

Kremlin kirkon tornit keskellä kuvassa.

Tornia sisältä.

Kierroksen opas päättämässä kierrosta ja kiittää yleisöä.

Sitten otettiin samalle päivälle vielä opastettu metrokierros Moscow Free tourin järjestämiä kävelykierroksia siis tämäkin. Moskovan metron punainen linja nro1 avattiin siis 15.5.1935 ja se lienee Pietarin metron ohella yksi maailman kauneimpia? Mitään kauneuskisoja eri maiden tai kaupunkien metroista ei varmaankaan ole koskaan järjestetty, mutta jos muita mittareita katsotaan, niin vanhin metro on Lontoossa (avattiin 1863), pisimmät reitit ovat Shangain metrossa ja eniten matkustajia liikkuu Pekingin metrossa. Eniten metroasemia on puolestaan New Yorkissa.

Moskovan metro laajenee koko ajan ja uusimmat metroasemat eivät ole kovinkaan kummoisia, eli ei niissä ole mielestäni mitään katsomisen arvoista. Mutta jos löytää ne vanhat ja niin ne - ja varsinkin upeimmat niistä ovat tosi kauniita. Eikä näiden kauniiden asemien etsiskelyyn kannata eikä tarvitse omaa aikaansa tuhlata, ne löytyy nopeasti ja näppärästi, jos lähtee opastetulle kierrokselle. Samalla kuulee metrosta ja metroasemista paljon muutakin tarinaa, mm. että miten ne ovat aikojen saatossa muuttuneet. Metrohan siis avautui Stalinin kaudella, ja joillakin asemilla oli mm. Täpatsaita ja/tai mosaiikkeja. Sittemmin ne on viety pois, ja jopa mosaiikkikuviot on tehty uudelleen ja niin, ettei niissä enää Stalinin kasvoja näy... Oppailla oli valokuvia, että miltä metroasemilla näytti ennen, ja miltä näytti nyt (jälkimmäisen toki näki itsekin ja omin silmin).

Omasta mielestäni kaikkein kaunein asema oli punaisen linjan Komsomolskayan asema. Toinen Moskovan metrolle erikoinen juttu oli se, että siellä ei näkynyt graffitteja. Eikä häiriökäyttäytymistä. Eikä mainoksia. Tässä kuvia metrokierrokselta: