torstai 16. marraskuuta 2017

Huikeiden näköalojen Gibraltar


Fuengirolassa vietetyn viikon aikana käytiin myös pyörähtämässä päiväksi Gibraltarilla. Itse pidin Gibraltarista erittäin paljon, ja yksi päivä oli mielestäni vähän liian lyhyt aika. Voisin lähteä vaikka heti uudestaankin, ja sitten varaisin Gibraltarin reissuun myös yhden yöpymisen eli pari päivää aikaa tutustua paikkoihin.

Sitten ehtisi myös tippukiviluolaan ja muihinkin sota-aikaisiin luolastoihin tutustumaan paremmin. Nyt ne jäivät kokonaan näkemättä. Mutta mukava reissu silti, ja aivan äärettömän huikeat näköalat jäivät päällimmäisenä mieleeni.

On ilo löytää nettisurffatessa jo valmiiksi kirjoitettuna niin hyvät kuvaukset Gibraltarista, että niihin ei ole juuri mitään lisättävää, joten laitan tähän nyt sitten vaan ottamani kuvat kuvateksteillä. Tekstimuotoiset kertomukset suosittelisin katsomaan toisten matkaajien kirjoittamina esim. näistä linkeistä:

https://www.napsu.fi/matkailu/artikkelit/Gibraltar

http://marjatankirjat.blogspot.com.ee/2015/04/espanjan-matkalla-koettua-osa-2.html


Matkalla tulliin. Passi pitää ehdottomasti olla mukana. Jatkossa tässä taitaa
olla sitten myöskin Euroopan ulkoraja, jos Britannia eroaa EU:sta?

Tullista läpi. Seuraavassa vaiheessa "kimppuun hyökkäävät" kaiken laiset
kaupustelijat, jotka tarjoavat vaikka minkälaista kyytiä turisteille.
Itse ohitin kaikki tarjoukset, ja ostin lipun hop-on-hop-off bussiin,
jolla voi kiertää paikkaa kahta eri reittiä pitkin. Siinähän ne
maisemat sitten tuleekin nähtyä, vielä kun kävelee pääkadun eli "Main
Streetin päästä päähän ja käy vuorella, niin kaikki on nähty. 

Gibraltar jostain postikortilta valokuvattuna.

Poliisit käyttävät Britti-poliisin asua. Ja poliiseja siis 300 kpl, eli sama 
määrä kuin apinoitakin.

Köysiratavaunuun menossa. Seinällä opasteita, että mitä ylhäällä odottaa.

Kartta kävelypoluista jä niiden varrelle osuvista nähtävyyksistä.

Hinnat syyskuussa 2017. Euroilla ja punnilla sai maksaa. Kovasti
kauppaavat myös pääsymaksua "natural reserve" -pääsylippua, jotta pääsisi
katsomaan enemmän apinoita, koska siellä ne varsinaisesti elävät. Lippu
oli kallis - eikä sitä ostettu - eikä mielestämme menetetty mitään.

Näkymiä köysiradan vaunnusta.

Näkymät pohjoisen suuntaan.


Näkymät etelään päin Välimerelle.

Heti kun köysiratavaunu saapuu ylös, niin ensimmäiset apinat ovat vastassa
ja hyppäävät vaikkapa vaunun katolle.

Apinoita pitää välillä vähän väistelläkin.

Kolme apinaa köysiratavaunun kimpussa. Ne karistetaan pois, etteivät
matkusta alas kaupunkiin.

Äiti apina poikineen, eikä korkeat paikat huimaa.

Pussillinen muffinseja. Apinat nappaavat tavaraa kassista ja käsistä
niin nopeasti ettei aina huomaakaan. Jos apinoita alkaa syöttämään, 
siitä voi saada kalliin sakon.

Vaikka vuori on jyrkkä, niin melkein ylös saakka pääsee autolla.

Kapealla tiellä apinoista varoittava liikennemerkki.

Jotkut turisteista ottivat apinoita syliinkin.

Vuorille kiivetessä pitää varoa putoamista.

Britannian armeija pitää edelleen majaa vuoren huipulla.

Melkoisen pitkä ja varmasti myös painava tykin putki.

Tykkibunkkerin katolla. Tämän korkeammalle ei vuorella pääse.

Tässä yksi vuorikiipeilijä eli minä itse. Nyt kun jälkikäteen näitä kuvia katsoo,
niin kyllä vaan syyskuussakin vielä otti rusketusta hyvin kiinni.

Näkymä merelle. Tykin putken suuaukon kohdalla näkyy vuoria Marokossa.

Teitä on pengerretty aika paljon.


Yli 100 vuotta vanhassa tukikohdassa.

Tunneleita oli kaivettu vuoren sisään vaikka kuinka paljon.

Kaikki tiet ja polut eivät olleet kovin hyvä kuntoisia.

Tunnelia vuoristopolulla.

Gibraltarille tullessa ja sieltä poistuessa pitää kävellä kiitoradan yli.

Nyt jos lentokone laskeutuisi, pitäisi varmaan kävellä vähän nopeammin?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti