Päivä 1, Tolstoy -junan tasokkuus yllätti

Heti kun oltiin kotiuduttu Visbyn reissusta, niin heti seuraavaan reissuun eli 10 päivän matkalle Moskovaan lähdettiin jo heti seuraavana päivänä. Kotona oltiin yksi yö, sillä kahden matkan välissä on ihan hyvä käydä välillä hetkeksi kotonakin kääntymässä.

Moskovan matkaa olin miettinyt ja suunnitellut jo pitkään. Nyt kun valuuttakurssit muuttuivat, nyt tämä matka päätettiin sitten lopultakin toteuttaa. Aina vuoteen 2014 (Krimin valtaukseen asti) Venäjän rupla oli vakiintunut monen vuoden ajan tasolle yhdellä eurolla sai 40 ruplaa, mutta nyt yhdellä eurolla saikin jo 70 ruplaa. Eli hintataso oli nyt lähes puolittunut.

Yksi pidemmälle matkalle lähdön esteistä oli itselläni se, että omakotitalon rakentamisessa oli vierähtänyt jo muutamia vuosia. Aika oli mennyt siinä puuhastellessa, eikä aikaa (eikä rahaa) enää matkusteluun juurikaan riittänyt. En siis ollut talon rakentamisen aikana matkustellut oikein missään - en ainakaan missään pidemmällä lomamatkalla, joten tämä oli nyt ensimmäinen yli viikon kestänyt reissu moneen vuoteen.

Moskovaan pääsee siis ainakin omalla autolla, junalla ja lentäen. Ja näitä kaikkia vaihtoehtoja pohdin aika pitkään. Omassa autossa olisi ollut se hyvä puoli, että olisi nähnyt maisemaa ja matkalla vastaan tulevia kaupunkeja myös ajomatkan aikana. Olisi voinut tehdä vaikka jonkun kiertolenkin niin, että olisi tullut jotain toista kautta (vaikka Viron kautta) takaisin Suomeen. Tuhannen kilometrin matkalla polttoainetta olisi kulunut ehkä noin 80 litraa per suunta, eikä dieseli olisi Venäjän puolelta ostettuna ollut kovinkaan kallista. Litra maksaa alle 50 eurosenttiä. Lisäksi Pietarissa olen jo käynyt useita kertoja omalla autolla ja kerran laivalla. Moskovan liikenneruuhkat ja auton säilyttäminen turvallisesti kuitenkin arveluttivat, joten jäljelle jäi juna ja lentokone.

Näistä kahdesta vaihtoehdosta junamatka 2-luokan vaunussa olisi ollut halvin. Mutta kun kahdestaan oltiin matkaan lähdössä, niin toisen luokan makuuvaunuja ei onnistunut varaamaan vain 2 henkilölle, ei vaikka netin kautta kuinka yritin. Asia varmistui kun soitin VR:lle, niin kakkosluokassa samaan hyttiin voi tulla joku ventovieras, mutta ykkösluokassa saman 4-hengen hytin voi varata myös kokonaan omaan käyttöön, sillä ykkösluokassa (ja vain ykkösluokassa) oli myös 2-hengen makuuvaunuja (joissa käytännössä kuitenkin oli 4 petipaikkaa).

Ykkösluokan hytti 2-hengelle maksoi 261,10 euroa per henkilö, joka oli aika tarkkaan sama kuin lentolipun hinta, joten päätettiin sitten kokeilla junalla matkustamista. Säästäähän se reilusti aikaa ainakin perille päästessä, kun juna-asemalta pääsee nopeasti hotelliin metrolla. Ja jos euromääräisesti asiaa tarkastelee, niin asian voi nähdä myös niin, että jos haluaa olla aamulla perillä Moskovassa, niin se onnistuu joko yöjunalla, tai sitten edellisen päivän iltana lentäen. Meille junan valintaa puolsi myös sekin, että itse asumme junaradan varressa ja matka asemalle ja asemalta kotiin oli lyhyt täällä Suomen päässä.

Jos oltaisiin valittu lento Moskovaan, oltaisiin sen yhteydessä jouduttu maksamaan myös yksi yöpyminen hotellissa (jos halutaan olla heti aamusta perillä), mutta junassa saa yöpyä "samaan hintaan", sillä se sisältyy yöjunassa matkan hintaan jo muutenkin. Periaatteessa - jos olisi perillä Moskovassa vain yhden päivän - hotellia ei tarvitsisi varata ollenkaan, koska yöpyä voisi molempiin suuntiin junassakin.

Itselleni yöjuna oli myös aivan uusi kokemus. Tai olen minä kerran aiemminkin "yöjunassa" ollut, ja se oli armeija-aikana, kun matkustettiin Tammisaaresta puolustusvoimien junalla Lappiin Rovajärvelle ampumaleirille. Junavaunussa oli koko vaunun pituinen vanerilevyistä kyhätty "kerrossänky". Levytason päällä nukuttiin omassa makuupussissa. Matka kesti yhteen suuntaan noin 3 päivää, sillä matkalla piti aina väistellä ja odotella siviilijunia. Toinen reissuista tapahtui talvella, jolloin lämmitys vaunussa toimi niin, että vaunun kummassakin kulmassa oli kamiina, johon piti yötä päivää ja koko ajan lisätä polttopuita, muuten vaunussa sisällä ei olisi ollut riittävän lämmin.

Ja kun kukaan ei ikinä viitsinyt tehdä polttopuita tarpeeksi paljon varastoon, silloin öiseen aikaan kipinävuorossa ollut joutui pilkkomaan isot pölkyt kirveellä pienemmiksi klapeiksi, jotta ne olisivat mahtuneet kaminaan. Ja kun välillä sattui vähän oksaisempi pölkky, jota piti takoa kirveellä täysin voimin vaunun lattiaa vasten, niin siitä kirveeseen juuttuneesta pölkystä nousi sellainen jyskytys, että koko vaunu heräsi kun joku yritti pienentää polttopuita keskellä yötä...

Ehkä puolustusvoimien henkilöstökuljetukset ovat voineet kehittyä siitä, mitä ne olivat joskus 25 vuotta sitten, mutta kovin suuria odotuksia minulla ei ollut tälläkään kertaa yöjunan suhteen. Tiesin, että Tolstoy-juna on ajanut Helsingin ja Moskovan väliä jo vuodesta 1975 lähtien. Ja oletin, että se on joku vanha tupakanhajuinen venäläistyylinen juna, joka näyttäisi suunnilleen tältä:

Tolstoy -junan makuuvaunu näytti joskus muinoin tältä.

Tolstoy -junan käytävä näytti joskus muinoin tältä.

Nämä 2 kuvaa muuten ovat oikeastikin Tolstoy -junasta vuodelta 2013, sillä nämä 2 kuvaa on bongattu toisesta blogista, tästä linkistä:

http://www.timosoasepp.com/helsinki-moscow-trans-siperia/

Mutta yllätys olikin suuri, sillä Tolstoy -juna on nykyään täysin uusi ja moderni! Ja se näyttää tältä:



Tolstoy saapumassa Tikkurilan asemalle. Veturi kulkee sähköllä koko matkan.
Varsin ympäristöystävällistä siis esim. lentämiseen verrattuna.



Junalippujen etsintää laukusta.



Junavirkailija tarkistaa matkaliput.



Makuuvaunussa odotti hienosti katettu pöytä. Matkaan sisältyi ateriat,
joten ravintolavaunussa ei tarvinnut käydä.

Tolstoy -junan vaunun käytävää.
Kaikki on puhdasta ja siistiä ja modernia.
Ja palvelu pelaa! Ainakin 1-luokassa kaikki
toimi aivan upeasti. Olin iloisesti yllättynyt!

Matkalle lähtiessä oli ja on helppo hymyillä! :-)

Jatkan tätä kertomusta päivä kerrallaan. Muuten tarinaa tulee niin paljon, että se olisi yhdellä kertaa luettuna aivan liian pitkä teksti, ja johan tässä kirjoittaessa jo sormetkin tulevat kipeiksi, jos yrittäisin koko matkan tarinat yhteen ja samaan päivitykseen sisällyttää.

Matka Suomen suurimmasta kaupungista Euroopan suurimpaan kaupunkiin on nyt alkanut. Tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan - me hypättiin kyytiin vasta Tikkurilassa, jos oltaisiin hypätty kyytiin jo Pasilassa, sitten voitaisiin sanoa, että tehtiin junamatka Suomen suurimmasta kaupungista Euroopan suurimpaan kaupunkiin. Itselleni tämä oli ensimmäinen matka yöjunalla, ja ensimmäinen matka Moskovaan.

En nyt ottanut junan WC-tiloista kuvia, mutta vaunun päässä voi käydä ihan vaikka suihkussakin. Ja hyvin toimii, aivan kuin junan hissi (vai miten se vanha sanonta nyt menikään :-).